Menneen talven lumi

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

251 s., Torni 2014

kansi: Mervi Kattelus

Tanja Kaarlelan nuortenkirja Menneen talven lumi on kevään aikana saanut melkoisen paljon blogihuomiota, joten päätin itsekin ottaa selvää millaisesta kirjasta oikein on kyse. Aloitin lukemaan tätä eilen vapaapäivän kunniaksi ja tässä jo ollaan kuvailemassa lukukokemusta, sillä Menneen talven lumi on hyvin otteessaan pitävä ja sujuvasanainen nuortenromaani.

Menneen talven lumi kertoo maaseutukylän nuorista, jotka havahtuvat horrokseen vaipuneen autioituvan kylän tilanteeseen, kun kylälle muuttaa uusi asukas. Antti saa yhdeksäsluokkalaiset nuoret ajattelemaan yhteiskunnallisia asioita, mikä johtaa välillä jopa suuriinkin ylilyönteihin ja hankaluuksiin. Aikuistuvien nuorten elämässä vakaan viitekehyksen tarjoaa autioituvan maalaiskylän miljöö, joka herättää monenlaisia ajatuksia. Nuorten elämässä pohdituttaa kuitenkin myös muut asiat, kuten suru vaarin sairastumisesta, suhteet vanhempiin, ystävyys ja mikäpä muukaan kuin tuo ah niin ihana ihastuminen. Kaikki nuortenkirjan ainekset ovat siis kasassa, ja Kaarlela kyllä tosiaan kokoaa niistä onnistuneen teoksen.

Teoksen alussa jouduin muistuttamaan itseäni moneen kertaan teoksen kohderyhmästä, sillä uhkasin taas lipsahtaa liiallisen kriittisyyden puolelle: ei se nyt tuollaista ollut, aika kärjistävää, joo varmaan. En kuitenkaan täysin päässyt irti siitä ajatuksesta, että Kaarlela kyllä tosiaan tekee aikuishahmoista hitusen liian stereotyyppisiä, mutta kokonaisuutena hahmokaarti on värikäs ja onnistunut. Siinä on monia tyyppejä, jotka todella tuovat tarinaan lisämaustetta ja potkua, huumoriakin. Päähenkilöt Mari ja Henna, etenkin Mari, tuntuvat välillä auttamattoman lapsellisilta, mutta toisaalta realistisilta. Ei 15-vuotiaalta voi aina odottaakaan kovin aikuismaista käytöstä.

Pidin paljon Kaarlelan kielestä, joka on nokkelaa, mutta ei kuitenkaan liian kikkailevaa. Siinä on ponnekkuutta ja väriä, se ei ole lainkaan yksitotista. Sitä lukee oikein mielellään, etenkin kun niin teksti kuin juonikin soljuvat vaivatta eteenpäin. Kaarlela käsittelee hienosti ystävyyteen, ihastumiseen ja mielipiteiden rakentumiseen liittyviä seikkoja ja valitsee sanansa hyvin. Erityisen ihastunut olin sivun 230 katkelmaan "Katso, naisen järki ja tunteet eivät kulje käsi kädessä, ja siksi on olemassa hyvät ystävät, jotka toimivat aivokapasiteettina silloin, kun oma aivotoiminta hyytyy --". Mielestäni se on myös hyvä näyte Kaarlelan verbaalisesta kyvykkyydestä.

Kokonaisuutena Menneen talven lumi on onnistunut teos ja uskon, että Kaarlelalta on lupa odottaa paljon myös jatkossa. Täytynee jossain vaiheessa tutustua hänen esikoisteokseensa Saara (2013), sillä Kaarlela todella teki vaikutuksen.

♠♠♠♠½