Mielensäpahoittajan keittiössä

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan keittiössä

143 s., WSOY 2016

kansi: Mika Tuominen

 

Kirjoitin lokakuussa ensimmäisestä tietokirjaa ja Mielensäpahoittajan lyömättömiä ajatuksia yhdistelevästä teoksesta Mielensäpahoittaja: Miehen työt. Tuolloin totesin, että en oikein tiennyt mitä tarkoitusta varten kyseinen teos on tehty - onko sen tarkoitus viihdyttää vai antaa tietoa vaiko kenties hieman molempia. Siinä missä Miehen työt oli viihdyttävyydestään huolimatta hieman genrejen väliin putoava teos, on mielestäni tämän nyt käsillä olevan kirjan funktio selvä: tämä on keittokirja.

 

Mielensäpahoittajan keittiössä sisältää runsaasti erilaisia ruokaohjeita, jotka on jaoteltu alkuperänsä mukaan, kuten vaikkapa "järvestä", "perunamaalta" tai "kellarista". Pääasiassa ohjeet ovat melko perinteisiä, Mielensäpahoittajan tyylisiä tuttuja ja konstailemattomia ruokia, mutta esitellään tässä muitakin kuin perisuomalaisia makuja mm. resepteissä Kolehmaisen emännän wokki ja Pankalesialainen vihreä curry. Ollaakseen vanha suomalainen jäärä Mielensäpahoittaja on kuitenkin melko avarakatseinen tyyppi niin ruokien suhteen kuin muutenkin.

 

Mielensäpahoittajan keittiössä on selkeästi keittokirja, mutta se sisältää Mielensäpahoittajan nasevia kommentteja tai neutraalimpia huomioita ruoasta. Monet tämän teoksen ruoista ovat sellaisia, joita en uskoisi ihan heti Mielensäpahoittajan alkavan valmistaa, vaikka takakansitekstissä sanotaankin, että "Mielensäpahoittaja neuvoo" miten valmistetaan ruoka jos toinenkin. Jotenkin siis oletin tämän olevan sellainen teos, jonka kaikki ruoat olisivat sellaisia, joita hyvin voisi kuvitella Mielensäpahoittajan keittelemään, mutta olin väärässä. En oikein osaa sanoa onko se iloinen yllätys vai pettymys, sillä itse en lähtenyt lukemaan tätä kirjaa sillä mielellä, että tästä olisin reseptejä ruokarepertuaariini haalinut. Tarkoitukseni oli siis puhtaasti viihtyä ja hieman olisin kyllä kaivannut lisää Mielensäpahoittajan mielipiteitä reseptien väleihin.

 

Kiinnostavaa mielestäni on, että koska tämä on mielestäni selkeästi keittokirjaksi tarkoitettu (eikä siis niinkään viihdykkeeksi), niin kuinkahan moni loppuviimein lähtee ruoanlaittoon hakemaan innotuista tästä teoksesta? Jotenkin itseni on vaikea nähdä sellaista tapahtuvaksi ja minusta tuntuu, että usein tällaiset "sekoituskirjat" jäävät ainakin kirjastoissa hyllyyn lojumaan: ruoanlaittoon halutaan avuksi selkeästi keittokirja, viihdettä etsitään muualta. Toki Mielensäpahoittaja varmasti myy ja kiinnostaa, mutta edelleen hieman mietityttää, että miksi Mielensäpahoittaja on pitänyt tällaiseen kirjaan tupata mukaan, etenkin kun hänen mielipiteitään ruoasta on jo kuultu teoksessa Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike.