Joulutarina

Marko Leino: Joulutarina

8 cd-levyä, 7 h 30 min.

Gummerus 2007

lukija: Hannu-Pekka Björkman

Kuuntelin joulukuun alkupuolella Marko Leinon Joulutarinan äänikirjana. Tarina oli minulle jo valmiiksi tuttu samannimisestä elokuvasta, jonka olen nähnyt useasti, mutta kyllä tämä kirja jotenkin silti sykähdytti ja oikeastaan pidin tästä enemmän kuin elokuvasta. Asiaan saattaa vaikuttaa myös hyvä lukija, sillä elokuvassa Nikolasta näytellyt Hannu-Pekka Björkman tekee mielestäni onnistuneen suorituksen tämän kirjan lukijana.

Joulutarina kertoo Nikolas-nimisestä pojasta, jonka vanhemmat ja pikkusisar hukkuvat jouluna ja 6-vuotias poika jää orvoksi. Kalastajakylän perheet elävät niukkuudessa eikä kukaan uskalla ottaa Nikolasta kokonaan luokseen asumaan, sillä tulevaisuudennäkymät ovat epävarmat. Kyläläiset päättävät ottaa kukin perhe Nikolaksen vuodeksi luokseen, sillä kaikkien talous nyt jotenkin varmasti selviää vuodesta ylimääräisen ruokittavan suun kanssa. Nikolas muuttaa perheestä toiseen aina jouluna. Jo heti ensimmäisinä jouluinaan Nikolas haluaa muistaa häntä auttaneiden perheiden lapsia pienillä lahjoilla ja vähitellen lahjansaajia kertyy yhä enemmän ja enemmän. Nikolaksen tie vie kylän ulkopuolelle puuseppä-Iisakin talouteen, mutta hän ei silti unohda kyläläisiä. Lahjoista alkaa kehkeytyä perinne, joka elää yhä tänäkin vuonna. Joulutarina kertoo oman kuvauksensa siitä miten lahjaperinne syntyi.

Minä pidin tästä kirjasta todella paljon, sillä siinä on paljon koskettavia asioita. Tarina tuli minua lähemmäs näin kirjana kuin elokuvana ja herätti aikaisempaan verrattuna uusia ajatuksia ja hyvinkin erilaisia mietteitä. Aloin miettimään esimerkiksi sitä, että eipä tainneet aikuiset ajatella millainen juurettomuuden tunne lapselle voi moisesta kiertolaiselämästä kehkeytyä. Samalla kuitenkin ajattelin sitäkin, että tarinassa aina uusi perhe avasi orpopojalle ovensa juuri jouluna, siis hyväntahdon juhlan aikaan. Nikolaksesta kehkeytyi pyyteetön ja vilpitön ihminen, ja tarinan mukaan hän on mies, jonka koko maailma tuntee: joulupukki.

Mielestäni Leinon luoma tarina on monisyisempi kuin alunperin osaisi ajatella, sillä se herättää pohtimaan monia asioita ja miettimään joulun sanomaa tältä "kansanomaisemmalta" kannalta hieman uudelleen. Siinä missä Leino esittelee joulupukin tarinan ja luo kiinnostavan sadun, hän esittelee myös palan suomalaista historiaa ja sen todellisuutta kalastajakylän silmin. Mielestäni tämä teos on oikein sopivaa luettavaa aikuisellekin lukijalle, mutta kyllä tästä omansa osaa ammentaa myös lapset ja nuoret, jotka tämän teoksen varsinaista kohderyhmää ovat.