keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Elämäni kissat

James Herriot: Elämäni kissat
175 s., Otava 1995
alkup. Cat Stories, 1994
suom. Aarne T.K. Lahtinen, Heidi Järvenpää
 kuvitus: Lesley Holmes

Jokin aika sitten näin kirjaston varaushyllyssä James Herriotin (1916-1995) kirjan Elämäni kissat. Teosta vilkaistuani halusin myös lukea kirjan, ja nyt ryhdyin aikeesta tekoihin. Tämän teoksen tarinat on poimittu eläinlääkärinä toimineen Herriotin kirjoista Eläinlääkäri lennossa (1978, alkup. 1973), Eläinlääkäri vauhdissa (1979, alkup. 1974), Luojanluomat ystäväni (1987, alkup. 1977) ja Rakkaimmat ystäväni (1992, alkup. 1992). Teoksissaan Herriot kertoo löyhän omaelämäkerrallisesti eläinlääkärintyössään kohtaamista potilaista ja niiden omistajista sekä merkillisistäkin sattumista, joita eteen vuosien varrella ilmestyi. Teokset sijoittuvat Pohjois-Englantiin.

Kuten blogissani on useasti tullut ilmi, olen kissaihminen. Siksi hieman jännitin mitä tämän teoksen lukemisesta tulee, sillä kovin koskettavat kissatarinat aiheuttavat väistämättä kyynelvirtojen tulvimisen. Epäilin, että eläinlääkärin näkökulmasta kerrotuissa tarinoissa joudutaan myös kohtaamaan ikäviä asioita, ja niin sitten kävikin. Herriot kuitenkin kertoo tarinansa jotenkin niin lämpimän asiallisesti, että vältyin suurilta tunnekuohuilta. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia, jos kirjailija pystyy tasapäistämään ikävät tilanteet, mutta se sai minut uskomaan Herriotin tai oikealta nimeltään Wightin olleen miellyttävä eläinlääkäri.

Elämäni kissat on novellimainen kokonaisuus, jossa lukija pääsee tapaamaan erilaisia kissoja ja tutustumaan eläinlääkärin arkeen. Teoksen kissojen tapaukset ovat kovin erilaisia: on äkillistä laihtumista, pentujen syntymää, villikissojen kesyyntymistä ja äkillisiä tajuttomuuskohtauksia. Yleensä tarinoissa kuvataan eri kissoja, mutta muutamassa tarinassa seikkailee sama kaksikko. Herriot kertoo tarinoissaan kissoista kuin aito kissanystävä vain voi. Kissat ovat omia persooniaan, mutta niin on myös työlleen omistautunut eläinlääkäri, joka toimii työssään määrätietoisen lempeästi.

Kokonaisuutena pidin tämän teoksen tunnelmasta, joka oli jotenkin arkisen kotoinen. Eläinlääkäri Herriot tuntuu olevan koko kylän Jim, joka jutustelee kaikkien kanssa ja joka on valmis auttamaan eläimiä olipa sitten arki tai pyhä, päivä tai yö. Jotenkin tätä teosta lukiessa tuli myös levollinen olo, joka ehkä johtui siitä miten vaikeimmatkin tapaukset tuntuivat selviävän tai jos tuli käänne huonompaan, niin siitäkin selvittiin. Tämän teoksen luettani voisin kuvitella jossain sopivassa kohtaa lukevani Herriotin muitakin teoksia, niin mukava olo minulla tämän teoksen luettuani on huolimatta esille tulleista ikävistä tapauksista, joita eläinlääkäri Herriot yritti hoitaa.

2 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli ihana kissakirja. Vieläkin muistan joitakin tarinoita kuten sen kissan, joka tapasi käydä kaikissa kylän - hmmm - kissanristiäisissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin vähän tuntuu, että tämän kirjan tarinat taitavat jäädä mieleen pitkäksi aikaa. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.