Aika velikulta

Liisa Seppänen: Aika velikulta - Hannes Hynösen pitkä taival 1913-2015

231 s.,  Otava 2017

 

Ihastuttava vanhaherra ja sotaveteraani Hannes Hynönen päätyi runsaan mediahuomion kohteeksi Linnanjuhlien myötä vuonna 2014. Monessa eri lehdessä kirjoitettiin ja somessa ihasteltiin Hanneksen elämänmyönteisyyttä. Itse en tuolloin median kirjoittelua juurikaan seurannut, mutta tämän kirjan halusin kuitenkin lukea. On kiinnostavaa, että jo edesmenneestä Hanneksesta on nyt kirjoitettu ihan kokonainen kirja, joka kuvaa tarkemmin paitsi millainen mies Hannes oikeastaan oli myös millaisen tien Suomi on kulkenut itsenäisyyden kynnykseltä satavuotisjuhliinsa. 

 

Tätä teosta lukiessa käy ilmi, että median antama kuva elämänmyönteisestä miehestä on oikea. Hannes Hynönen oli myös aktiivinen ihminen, hän teki työtä, osallistui harrastustoimintaan ja myöhemmällä iällä antoi paljon aikaansa lapsenlapsilleen. Hän tuntuu olleen erityisen ihana isoisä, mutta hänestä piirtyy kuva myös reiluna isänä ja lempeänä aviopuolisona. Hannes oli kiinnostunut ihmisistä, hän keskusteli mielellään ja hänellä oli kyky muodostaa perusteltuja mielipiteitä. Vaikka hän ei ollutkaan kouluja käynyt mies, hänellä oli vahva tiedonjano ja hän kartutti mielellään tietovarantojaan mm. kirjoja lukemalla.

 

Teos rakentuu pääpiirteissään kuvaamaan Hanneksen tiettyjä ikävuosia presidenttikausien mukaan. Mielestäni jaottelu oli välillä hieman keinotekoinen, sillä aina poliittisen elämän käänteet ja kuohunnat eivät juurikaan näkyneet torpparin pojan ja pienviljelijän elämässä. Tässä teoksessa on kuitenkin pyritty luomaan kuva Suomen kehityksestä peilaamalla sitä Hanneksen elämänvaiheisiin, ja ajatuksena se on ihan kiinnostava. Hanneksen mietteistä on säilynyt paljon, sillä hänen kertomuksiaan nauhoitettiin ja hän keskusteli paljon ihmisten kanssa. Teos perustuukin pitkälti paitsi nauhoituksiin myös Hannaksen lähi- ja tuttavapiirin haastatteluihin. Yritystä yhdistää Suomen historia (presidenttikausien mukaan) ja Hanneksen elämänvaiheet on ehkä ollut vähän liikaakin. Kuitenkin tämä kirja on miellyttävää luettavaa, sillä sen päähenkilö Hannes oli miellyttävä ihminen. Ihan tulee tunne, että olisipa ollut kiva tavata hänet joskus.