keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
200 s., Kirjapaja 2014
kansi: Katja Kuittinen
 
Olen suunnitellut Laura Honkasalon nuukailukirjan lukemista jo jonkin aikaa, koska onnistun lähes joka kuukausi elämään enemmän tai vähemmän yli varojeni. En nyt koskaan suoranaiseen vararikkoon mene, mutta tietysti enemmänkin voisi rahaa olla tilillä juuri enemmän palkkapäivää. Honkasalo ei tarjoa nuukailuun patenttiratkaisua, mutta hän kertoo omista valinnoistaan ja vinkkaa niitä lukijoille.
 
Honkasalon nuukailuvinkkeihin kietoutuu vahvasti ekologinen tvisti. Vaikka Honkasalo kertookin ryhtyneensä nuukailemaan pakon edessä perhetilanteensa muututtua, nuukailu kuitenkin sopii hänelle myös ekologisista syistä. Honkasalo ei enää ostele pientä koristetilpehööriä vain itseään ilahduttaakseen, vaikka aiemmin on niin saattanut tehdäkin. Tunnistan tässä hieman itseäni. Olen aina ollut taipuvainen materialismiin ja olen saattanut esimerkiksi mennä ostamaan uutta kynsilakkaa vain itseäni ilahduttaakseni. Pientä koristesälääkin on tullut haalittua sisustukseen, mutta nyttemmin olen alkanut karsia tavaraa. Kirjaa lukiessani havahduin siihen, että minun yhden hengen taloudessani on 6 viinilasia, 12 jalallista arkilasia, 8 pientä ja 4 isoa juomalasia. Tähän kun lasketaan vielä kymmenet mukit päälle, niin joo. Jep. Eikä mun luona edes ikinä käy kuin korkeintaan kourallinen ihmisiä kerralla.
 
Mullakin on ollut elämässä aika, jolloin olen joutunut pakon edestä nuukailemaan. Kykenen siihen ja saan siitä jopa jonkinlaista mielihyvää. Kun venyttää pennin äärirajoilleen, muuttuu yllättävän luovaksi. Honkasalon mainitsemat kaapinpohjapäivät ovat tuttu juttu. Harrastan niitä edelleen, koska silloin ruoanlaittoni muuttuu vieläkin luovemmaksi kuin yleensä. Olen soveltava kokki, joka tekee ruokaa näppituntumalla. Se on nuukailussa eduksi. Ei tosin ole yhtään ikävä sitä aikaa, kun työttömänä jouduin syömään päiväkausia riisiä ja keittojuureksia, kun ei mitään muuta ollut jäljellä. Sitä on helppo minunkin hehkuttaa nuukailua, kun nyt sen voi tehdä valintana eikä pakosta.
 
Honkasalon kirjasta herää paljon ajatuksia. Päällimmäinen fiilis on hyvä, vaikka mielestäni Honkasalo välillä sortuu hieman paasaamaan kuvaillessaan valintojaan. Hän kyllä korjaa asian toteamalla esimerkiksi, että "siinä ei tietenkään ole mitään väärää jos..". Näissä kohdissa ehkä se maailmanparantajuus nousee voimakkaimmin esiin. Aika paljon Honkasalo myös kuvailee ajanviettotapojaan, mikä ei aina suoranaisesti liity nuukailuun. Toisaalta se on ihan kiinnostavaa: mitä tekemistä nuukailija keksii vapaa-ajalleen?
 
Kirjaa lukiessa huomasin, että tietyt nuukailutottumukset ovat piintyneet minuun voimakkaasti ajoilta, jolloin opiskelin päätoimisesti tai olin työttömänä. Kaapinpohjapäivät ovat sitä perua, kuten myös tapani aina suihkussa sammuttaa vesi saippuoinnin ja sampoon vaahdotuksen ajaksi. En oikeastaan edes koe niitä nuukailuksi, koska ne liittyvät tapaani elää arkea. Samoin mun arkeen kuuluu se, että lämmitän saunan todella harvoin (viimeksi jouluna), korjaan vaatteitani ja suosin kirppiksiä. Kahta lipastoa ja tikasaskelmaa eli emännänjatkosta lukuun ottamatta kaikki kalusteeni on hankittu kierrätettynä. Ehkä nuukailun tunnusmerkit voisi täyttää sekin, että lainaan lähes kaikki "kuluttamani" kirjat, elokuvat ja musiikin kirjastosta. Kirjastonhoitajana sekin on tosin mulle vaan luontainen toimintatapa.
 
Honkasalon kirja ei lopulta tarjonnut itselleni mitään uutta, vaikka se olikin herättelevä lukukokemus. Nautin tämän kirjan lukemisesta tosi paljon. Rahan käyttö on jotenkin kiinnostava aihe ja nuukailussakin voi mennä äärimmäisyyksiin. Äitini isovanhemmilla esimerkiksi ei ollut lainkaan pyykkikonetta, koska se kuluttaa vettä ja sähköä. Niinpä isomummu pesi heidän pyykkinsä pyykkilaudalla lähes aina sadevedessä. Talon lämpötilakin oli sitä luokkaa, että isopaappa luki kirjoja keittiössä ikkunan äärellä kylmään aikaan ulkovaatteet päällä. Ikkunan ääressä siksi, että ikkunasta tuli valoa eikä tarvinnut käyttää sähkövaloa. On meitä moneksi. Mutta Honkasaloa mukaillen "siinä ei tietenkään ole mitään väärää", jos niin haluaa tehdä.
 
Nuukailetteko te? Tai teettekö arjessanne valintoja, joita voisi nuukailuksi nimittää?

4 kommenttia:

  1. Täytyypä lukea tuo kirja. Kiitos esittelystä. Piti oikein alkaa miettimään omaa nuukailua meidän perheessä. Kaikki matkat tulee varattua mahdollisimman halvalla. Ostetaan ruokaa tarjouksesta. Ja vaatteet alennuksesta. Enemmän mietin ekologisuutta esim. ostan jugurtin litran pahvipakkauksessa, shampoot ja hoitoaineet isoissa säästöpakkauksissa. Täytän vesipullon hanavedellä. Meillä ei ole rihkamaa, mutta kirjoja on. Ja saunotaan joka toinen päivä... saunominen hoitaa hyvinvointia ja terveyttä meidän perheessä. Ei juoda viinaa eikä tupakoida eikä syödä liikaa ja hyvin vähän lihaa. Biologiseen jätteeseen menee hedelmien ja kananmunien kuoret, kahvinporot ja kuivuneet kukat.
    Mukavaa kesäviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun sanoit, niin itsekin tulee kyllä ostettua ruokaa tarjouksesta ja alelaputettuna. Etenkin S-ryhmän viimeisen aukiolotunnin -60% hinnasta on juttu, jota hyödynnän mahdollisuuksien mukaan. Isojen hankintojen suhteen yritän myös yleensä löytää halvimman diilin, jos hankinnalla ei ole kiirettä.

      Ekologisuus on tosiaan tärkeä lähtökohta, jonka pyrin itsekin pitämään mielessä. Kun aloin kierrättää muovit, olen alkanut ostaa myös pikarijogurtteja ja muita välipaloja enemmän. Töistäkin kuljetan huudotut muovipakkaukset kotiin odottamaan muovinkeräykseen vientiä. Taloyhtiössämme onkin lajitteluastiat kaikelle muulle paitsi muoville. Honkasalon kirjassa kyllä tulee tämä ekologinen puoli esille monin tavoin.

      Oma hyvinvointi on tietysti tärkeä asia ja siihen se oma nuukailun pitää suhteuttaa. Jos saunominen lisää hyvää oloa, niin ei kannata ainakaan siitä nuukailla. Honkasalo kertoo myös kirjassaan, että lakkautti saunavuoronsa säästösyistä, mutta palautti sen käyttöönsä, kun lapset sitä toivoivat. :)

      Poista
  2. Joo, tosiaan pitäisi edes vähän nuukailla. Itsekin olen kyllä osannut sen aina pakon edessä, mutta jos on pienikin mahdollisuus tuhlata johonkin, useimmiten kirjoihin, niin olen aina valmiina! :) Kylläkin ostan useimmat kirjani kirpputorilta, mutta silti... Ekologisuutta pitäisi myös harrastaa enemmän.

    Luin kerran Tomi Astikaisen kirjan Miten elää ilman rahaa. Siinäkin oli hyviä vinkkejä sekä totaaliseen rahattomuuteen että pieneen nuukailuun. Kiinnostava kirja, kuten myös tämä sinun lukemasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mullakin on edelleen sitä taipumusta, että ostan hemmotteluksi tai arjen iloksi jotain pientä. Se voi olla vaikka kukkakimppu, jota ilmankin voisin elää. Toisaalta nuukailua kun oikein pohtii, niin kyllähän kuluttaminen lopulta pitää markkinatalouden pyörät pyörimässä ja on myös luomassa työtä ja työpaikkoja. :)

      Lainasin tuon mainitsemasi kirjan perjantaina. Aion tutustua siihen lomalla!

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.