Ruth Ware: Lukitut ovet
10 h 33 min., Otava 2020
alkup. The Turn of the Key, 2019
suom. Antti Saarilahti
lukija: Karoliina Niskanen
Tutustuin Ruth Waren jännäreihin ensikertaa viime vuoden maaliskuussa, kun kuuntelin äänikirjana hänen sen hetken uusimman teoksensa Rouva Westaway on kuollut. Ruth Ware on suosikkijännärikirjailijani ja olenkin kuunnellut kaikki muut hänen teoksensa paitsi Synkän metsän siimeksessä, jota ei ole saatavilla äänikirjana. Kun aloin kuuntelemaan Lukittuja ovia, odotin kirjalta paljon. Aluksi kirja ei oikein ottanutkaan mukaansa, se lähti jotenkin tahmeasti liikkeelle eikä kummitustalomainen miljöökään oikein toiminut. Siitä tuli itse asiassa vähän vaivaantunut olo, vaikka en oikein tiedä miksi.
Rowan on nuori nainen, joka omaksi hämmästyksekseen saa hyväpalkkaisen lastenhoitajan pestin skotlantilaisen arkkitehtipariskunnan kotoa. Täysi ylöspito ja huikea palkka tuntuvat vähän liiankin uskomattomalta onnenpotkulta, mitä ne sitten ovatkin. Useimmat aiemmat lapsenvahdit ovat lähteneet nopeasti tehtävistään, sillä huhutaan, että perheen kunnostamassa vanhassa talossa tapahtuu outoja. Rowan saa pian huomata, että outouksia tosiaan tapahtuu, mutta pahin on vielä edessä.
Teos alkaa siitä, kun vankilassa murhaoikeudenkäyntiä odottava Rowan ryhtyy kirjoittamaan kirjettä asianajajalle kertoakseen mitä todella tapahtui ja vakuuttaakseen syyttömyyttään. Vähitellen Rowan saa puettua kokemuksensa sanoiksi. Hän tunnustaa että hän ei ole joka suhteessa ihan puhdas pulmunen, mutta murhaa hän ei ole tehnyt. Se tarkoittaa, että oikea murhaaja on edelleen vapaalla jalalla.
Tässä kirjassa on pyritty yhdistämään perinteistä kummitustalojännitystä psykologisine vivahteineen ja isoveli valvoo -tyyppistä painostavaa tunnelmaa. Mielestäni ne eivät oikein toimi yhteen. Miljöössä oli kyllä sellaisiakin elementtejä joista pidin, mutta suurimmaksi osaksi se ei vain oikein toiminut minulle. Kieltämättä olen hieman pettynyt, vaikka lopussa juonenkulun kiemurat avautuivatkin lukijalle ja moni asia sai selityksensä. Luin jonkin arvion, jossa teoksen sanottiin loppuvan kuin vailla kunnollista selitystä siitä, mitä todella tapahtui. Mielestäni loppuratkaisu on kuitenkin selkeä ja lukijan on helppo päätellä mitä sen jälkeen tapahtui.
Lukitut ovet ei ole mielestäni Waren vahvimpia jännäreitä, mutta kyllä tämän kuitenkin ihan mielellään kuunteli tietyistä seikoista huolimatta. Vaikka Ware onkin suosikkijännärikirjailijani, on hänen kirjojensa taso mielestäni vaihdellut aika paljon todella hyvästä kohtalaiseen. Oma suosikkini Valhepeli oli todella koukuttava, kun taas suljetun paikan trilleri Nainen hytissä 10 ei oikein sykähdyttänyt. Lukitut ovet meneekin sen kanssa aikalailla tasoihin.
♠♠♠
Minä kuuntelin tämän myös heti tuoreeltaan ja pidin kovasti!
VastaaPoistaOlen lukenut kaikki Waret ja ne ovat kaikki melko hyviä.
Mä aion lukea Synkän metsän siimeksessä pian! Pian etenkin siksi, että joku on mennyt varaamaan kyseisen kirjan, joten en pysty uusia lainaa enää. :D
PoistaAain tänään kuunneltua loppuun tuon Nainen hytissä 10, muuten toimi mielestäni ihan hyvin, mutta tiivistämistä olisi kestänyt. Valhepeli pitää ehdottomasti ottaa kuunteluun jossain välissä, kun olen tuon em. lisäksi kuunnellut vasta Rouva Westawayn.
VastaaPoistaJos pidit Naisesta hytissä 10, pidät taatusti Valhepelistäkin. Mukavia kuunteluhetkiä! :)
PoistaEn ole lukenut Warelta vielä mitään, joten en osaa sanoa hänestä mitään, mutta Nainen hytissä 10 minulla on omana. Kiinnostavaa kuulla, että Ware on peräti suosikkijännärikirjailijasi! Pitänee ottaa selvää, mitä itse ajattelen hänestä.
VastaaPoistaWare saattaa olla suosikkini osittain siksi, että luen hyvin vähän jännäreitä eli vertailupohjaa ei ole paljon. :D Pidän kuitenkin hänen tyylistään kovasti!
Poista