F.E. Sillanpää: Nuorena nukkunut
Otava 1958 & äänikirja 2023
alkup. 1931
lukijana: Marja Myllylä
Lukupiirimme palasi kesätauolta keskutellen F.E. Sillanpään kirjasta Nuorena nukkunut, joka tunnetaan myös Siljan nimellä. Aihe oli toivelistalta poimittu ja kirja herättikin vilkasta keskustelua, jos kohta yhtä paljon puhututti Sillanpää itse, sillä hän oli jäänyt osalle hyvin elävästi mieleen Taatan joulusaarnoista.
Nuorena nukkunut on varmasti jokaiselle kotimaisen kirjallisuuden vaiheisiin perehtyneelle ainakin nimitasolla tuttu, olihan Sillanpää aikansa tunnetuimpia kirjailijoita. Kirja kertoo nuoresta Siljasta, joka on sukupuunsa viimeinen vihanta ja sellaiseksi jää, sillä hän kuolee nuorena elettyään varsin työntäyteisen elämän. Hänen tarinansa alkaa oikeastaan jo ajasta ennen hänen syntymäänsä ja päättyy Kierikan saunakamariin, jonne sammui Salmelusten ennen niin vakavarainen talollissuku.
Olen lukenut Nuorena nukkuneen aiemminkin, noin 15 vuotta sitten. Lukupiiriä varten puolittain luin ja puolittain kuuntelin tämän kirjan, ja täytyy sanoa, että Marja Myllylä sopii tähän lukijaksi aivan täydellisesti. Toinen lukukerta yllätti minut sillä, että oikeastaan vasta nyt oivalsin miten kurjasti orpoa Siljaa kohdeltiin kaikkialla. Mielestäni se oli välillä suoranaista kiusaamistakin, leviteltiinhän hänestä monenlaisia aiheettomia juttuja. Piirissäkin pohdimme lietsoiko Siljan kiltteys ja viattomuus pahoja kieliä.
Itse ihmettelin sitä, missä oli myötätunto orpoa ja yksinäistä Siljaa kohtaan. Aivan sama minne hän meni palvelukseen, jo seudulla "tiedettiin" hänestä yhtä ja toista. Toki maailma kirjan tapahtumien aikaan eli juuri ennen sisällissotaa oli kova paikka yhdelle jos toisellekin. Kuolema oli tuttu vieras, joten Siljan tilanne ei välttämättä ollut kovin poikkeuksellinen. Myötätunto ei ruoki nälkäistä eikä vaateta viluista, mutta toisaalta ystävällisyys ja inhimillisyys ei olisi myöskään maksanut kenellekään mitään. Vain pari ihmistä teki poikkeuksen siinä, miten Siljaa kohdeltiin.
Kiitos lukuvinkistä. Elokuvan olen nähnyt.
VastaaPoistaKiva, että tästä sai lukuvinkin. Itse en ole elokuvaa nähnyt, mutta kiinnostaisi katsoa joskus.
PoistaOlen lukenut ennen blogiaikaa Sillanpään toisen klassikon Ihmiset suviyössä. Muistan pitäneeni siitä, vaikka olinkin lukiessani tosi nuori. Jommassakummassa näissä olisi kyllä ainesta tammikuun kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen.
VastaaPoistaKannattaa kyllä tutustua Sillanpään teoksiin vielä lisääkin. Itse pidän hänen kirjoistaan paljon. Hiltu ja Ragnar on oma suosikkini, se liittyy läheisesti Hurskaaseen kurjuuteen, joka niin ikään on lukemisen arvoinen.
Poista