Kadonneiden rakkaiden kirja

Lisa Wingate: Kadonneiden rakkaiden kirja

461 s., Sitruuna 2023

alkup. The Book of Lost Friends, 2020

suom. Elina Salonen

Kadonneiden rakkaiden kirja tuli töissä vastaan uutuuskirjalaatikosta ja jokin siinä jäi niin kiinnostamaan, että otin lopulta myös varasin kirjan. Odotin vetävämpää historian syövereihin sukeltavaa tarinaa ja olin vähällä jättää kirjan keskenkin, mutta onneksi en. Aika pitkään toki sai lukea, että tarina lähti toden teolla vetämään ja teoksen kaksi aikatasoa alkoi kietoutua kunnolla yhteen. Ennen sitä ne tuntuivat lähinnä kahdelta irralliselta kertomukselta, joiden keskeytyminen toistensa tieltä melkeinpä harmitti.

Kumpikin aikataso sijoittuu Louisianaan. Toisessa eletään vuotta 1875, siis aikaa jolloin Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeinen kaaos saa ihmiset pelkäämään ja rikollisuuden rehottamaan. Kolme nuorta naista ajautuu vaaralliselle matkalle kohti Texasia tarkoituksenaan löytää tilanomistaja Gossett. Gossettin tyttäret Lavinia ja hänen kreoli siskopuolensa Juneau Jane sekä tilan entinen orja Hannie kohtaavat monta vaaraa ja täpärää pelastusta matkallaan. Vuoden 1987 aikatasossa opettaja Benny Silva aloittaa työt syrjäisessä maaseutukoulussa. Paikkakunnalla ei suhtauduta kovinkaan myönteisesti uusiin ihmisiin tai ideoihin, mutta Benny onnistuu herättelemään oppilaissaan innostuksen paikallishistoriaa kohtaan. Siihen kuuluu merkittävällä tavalla myös Gossettin suku.

Kirjailija kertoo saaneensa idean kirjaansa lehdissä julkaistuista "Kadonneet ystävät" -ilmoituksista, joita julkaistiin sisällissodan jälkeen sanomalehdissä. Mielenkiintoinen yksityiskohta, vaikka se ei riitäkään tekemään itse tarinasta kovinkaan sujuvaa kokonaisuutta. Kaksi aikatasoa tuntui aluksi niin irrallisilta, että niistä olisi melkein voinut tehdä kokonaan omat kirjansa. Kahden aikatason takia kumpikin jää hieman etäiseksi ja kummassakin tapahtuu mielestäni hieman oikomista ja "helppoja ratkaisuja", kun kokonaisuutta aletaan yhtäkkiä paketoida kasaan. Sanoisin, että ihan jees kirja. Keskitasoa, ei huono mutta ei erityisen häikäiseväkään. Miljööstä annan plussaa, se oli mielestäni kiehtova.