Anneli Kanto: Rottien pyhimys
Gummerus 2021, äänikirja
lukija: Erja Manto
Anneli Kanto on kirjailija, johon minulla on hieman ristiriitainen suhde. Pidän kovasti hänen Viisi villiä Virtasta -kuvakirjoistaan ja muistakin lastenkirjoistaan, mutta aikuisille suunnatut kirjat eivät vie minua samalla tavalla mennessään. Olen joskus yrittänyt lukea Piru, kreivi, noita ja näyttelijä -romaania, mutta muistaakseni se jäi heti alkuvaiheessa kesken, sillä kerronta ei miellyttänyt minua. Samanlainen olo jäi Rottien pyhimyksestä, vaikka kuuntelinkin kirjan loppuun. Kannon kirjoissa on monia kiinnostavia aiheita ja pidän historiasta, joten haluaisin pitää hänen kirjoistaan, mutta ehkä minun on vain myönnettävä, että nämä eivät ole minua varten.
Rottien pyhimys kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon koristemaalausurakasta 1500-luvulla. Kirkkoa saapuvat Ruotsin puolelta koristamaan maalarit Anders ja Martinus sekä heidän oppipoikansa Vilppu, mutta onnettomien sattumien vuoksi miehet tarvitsevat pian lisää apua pysyäkseen urakan tahdissa. Silloin siveltimeen pääsee tarttumaan paikkakunnalla hieman hyljeksitty tiilimestarin ottotytär Pelliina, joka osaa piirtää ja jolla on silmää väreille ja sommittelulle. Kesä maalausurakan parissa mullistaa heistä jokaisen elämän, mutta eritoten Pelliinan, joka saa uutta itsevarmuutta onnistumisistaan.
Kanto on asiantunteva mitä historian faktoihin tulee. Hän kertoo yksityiskohtaisesti 1500-luvun maalaustaiteesta, värien hiertämisestä, materiaaleista ja työnteosta. Ajankuva välittyy hyvin niin miljöön kuin yhteiskunnallisten asioiden kuvaamisen kautta. Mielestäni tarina ei ole kovin juonivetoinen eikä kerronta vienyt mennessään. Tunnetilat eivät välity minulle asti, enkä usko sen johtuvan äänikirjasta, sillä Erja Manto on yksi suosikkilukijoistani. Tällä kirjalla on ansionsa, mutta jonkinlaista kipinää olisin kaivannut lisää.
Täällä Raumalla Kanto on kyllä löytänyt lukijansa, ilmeisesti johtuen osin siitäkin, että Rauman ja Hattulan kirkko ovat samalta aikakaudelta ja molemmissa on komeita kirkkomaalauksia. Kanto oli meillä Naisten Pankin kirjailijavieraana viime keväänä. Porukkaa tuli niin paljon, että just ja just mahtuivat sisään. Minulla oli ilo haastatella Kantoa. Häntä on mukava haastatella, hän on niin räiskyvä persoona.
VastaaPoistaOnpa kivoja kokemuksia kirjailijasta ☺ Ihan tulee mieleen, että voisi joskus harkita kirjailijavieraaksi meidän kirjastoon! Täällä meillä Etelä-Pohjanmaalla hänen kirjansa liikkuvat lainalla tasaisesti, vaikka eivät välttämättä mitään hirmupitkää varausjonoa kerääkään.
Poista