Betonimylläri

Viita, Lauri: Betonimylläri

120 s., WSOY 1975, 6. p.

Tämä toukokuun alku on kyllä ollut hyvin runojen tai lyriikoiden täytteistä. Nyt aion kuitenkin pitää pienen tauon, ja sitä ennen esittelen Lauri Viidan Betonimyllärin.

Betonimylläri on Lauri Viidan esikoisteos, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1947. Teos on siitä erikoinen, että Viita on kirjoittanut osan runoista jo rintamalla ollessaan. Kun teos ilmestyi, sitä pidettiin aikamoisena kirjallisena pommina.

Betonimyllärin runot ovat perinteisiä mitallisia runoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Runojen kieli on hyvin arkista ja samalla myös helppotajuista. Osa runoista on hyvin lyhyitä, vain muutaman säkeen mittaisia, kun taas toiset runot jatkuvat sivukaupalla. Pidemmissä runoissa kadotin nopeasti punaisen langan enkä päässyt siitä enää perille. Se on sääli, sillä esimerkiksi runo "Mylly" on hyvin oivaltava, mutta jotenkin siinä ei kunnolla jaksanut keskittyä loppuun asti.

Joihinkin kokoelman runoihin olin törmännyt jo lukion äidinkielen tunneilla, ja pidinkin erityisesti jo vanhasta tutusta runosta "Moraali". Pidin myös "Sota" -runosta, se oli oikein sykähdyttävä ja kuvaa hyvin sodanvastaista tunnetta. Yleisesti ottaen runot kuitenkin käsittelevät melko paljon uskonnollisia kysymyksiä, mutta myös arjen kuvausta on kokoelmassa mukana.

♠♠½