sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ihan tavallisena päivänä

Atkinson, Kate: Ihan tavallisena päivänä
295 s., Shildts 2011
suom. Kaisa Kattelus
alkup. Case Histories 2004

Minun on pakko todeta, että olin hyvin ennakkoluuloinen tarttuessani Kate Atkinsonin teokseen Ihan tavallisena päivänä. Kyse ei ollut niinkään siitä etteikö teos olisi houkutellut, vaan siitä että olin lukenut aikaisemmin Atkinsonin Museon kulisseissa enkä kauheasti tykännyt siitä.

Lukiessani ennakkoluuloni musertuivat täysin. Ihan tavallisena päivänä on todella mukaansatempaava ja mielenkiintoinen teos. Kiinnostavan siitä tekee se, että juoneen on punottu rinnakkain kolme rikosta, jotka etsivä Jackson Brodien pitäisi selvittää. Kolmen erillisen rikoksen kuljettaminen mukana ja vieläpä kietominen yhteen vaatii kirjoittajalta todellista taitoa.

En oikeastaan osaa ajatella tätä teosta jännityskirjallisuutena tai dekkarina, minusta se on enemmänkin sukellus vastauksia vaille jääneiden elämään ja heidän tunteisiinsa: minne katosi 3-vuotias Olivia ja kuka tappoi Lauran? Tuntemuksia on käsitelty realistisesti ja käsinkosketeltavasti. "Olivian tapauksesta" tulee mieleen tosielämän tapaus pikkusesta Madeleine McCannista, vaikka kirjan ilmestyessä Madeleinea ei vielä ollutkaan kidnapattu. Koskettavaa ja sydäntäriipaisevaa siis myös.

Teoksen vakava ilmapiiri on höystetty huumorilla joka toimii. Ilman huumoria teos voisikin tuntua ehkä hieman raskaalta, sillä niin hyvin perheiden epätoivo ja epätietoisuus on kuvattu. Teoksessa on hyvää myös se, että kertoja vaihtelee kappaleittain. Se auttaa yhdistelemään lankoja ja tulkitsemaan joidenkin käytöstä. Lisäksi on hauskaa, että etsivän omaakin perhe-elämää on kuvattu ja hänet on linkitetty hyvin kertomukseen muunakin kuin vain ulkopuolisena tutkijana. Pieni ennalta-arvattavuus teosta kuitenkin vaivaa, mutta annettakoon se anteeksi.

Kaiken kaikkiaan tämä on sellainen teos, joka jokaisen pitäisi lukea. Jotkut eivät tykkää dekkareista, mutta tämä voisi muuttaa heidän käsityksiään: dekkareiden ei tarvitse olla aina "perinteisiä" toimiakseen, tämä poikkeus todistaa sen. Suosittelen ihan jokaiselle. Ottakaa selvää mitä tapahtui.
♠♠♠♠♠

3 kommenttia:

  1. Minä taas aikoinaan tykkäsin kovastikin Museon kulisseista. Niinpä odotukset tämän kirjan suhteen olivat varmaan liiankin korkealla. Odotuksiini nähden hiukan petyin, mutta onhan tämä tosiaan hyvä kirja. Ja kuten totesit, kyseessä ei ole perinteinen dekkari. Tästä kirjasta ei ole kovinkaan montaa blogiarviota kirjoitettu, joten oli oikein mukava lukea tämä kirjoituksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla kohdallani taisi olla juuri niin, että Museon kulisseilta odotin paljon ja petyin juuri siksi. :) Olen kanssa huomannut, että hyvin vähän arvioita on tästä kirjasta, yhden olen tainnut lukea. Tämä teos ansaitsisi enemmän huomiota. :>

      Poista
  2. Minä luin tämän jonkin aikaa sitten ja pidin kyllä kovasti. Kaksi Atkinsin kirjaa odottelee tuolla hyllyssä, että ehtisin ne lukemaan.

    VastaaPoista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.