Parras, Tytti: Jojo
223 s., Otava 1969, 6. p.
Tytti Parraksen Jojo tuli tietoisuuteeni Kotimaisen kirjallisuuden kurssin ansiosta. Opettajan puheiden perusteella laitoin teoksen myös TBR100 -listalleni. En kauheasti löydä kirjasta mitään itua, mutta onpahan luettu.
Jojo herätti ensi kerran ilmestyessään suurta kohua, koska se sisältää hieman järkyttäviäkin tapahtumia: veli esimerkiksi tekee sisarelleen abortin, kun tämä on raskaana serkulleen. En silti pidä teosta millään tavalla shokeeraavana. Jotenkin ehkä yritystä järkyttämiseen tai kohun nostattamiseen oli liikaa.
Lukeminen tuntui jotenkin vaivalloiselta, ja minusta tuntuukin ettei kirjailija ollut kuullutkaan pilkuista tai muista sellaisista pikkuseikoista. :)) Päähenkilöä ei kuvailtu millään tavalla, vaan yksityiskohdat sai onkia muun tekstin joukosta. Päähenkilö vain oli, ei esimerkiksi juuri ottanut osaa keskusteluihin, mutta silti hänestä paljastui yllättävän paljon kaikenlaista: kiintymyssuhde veljeensä, suhtautuminen muihin ihmisiin, tunne-elämän säröisyys.
Loppuviimein en pidä tätä teosta mitenkään ihmeellisenä, mutta tokihan sen lukemista voi suositella kirjallisuuden tuntemuksen nimissä.
♠½
Ja sitten hieman kuulumisiani. Olen ollut viime aikoina hyvin kiireinen, tämäkin kirja on odotellut bloggaamista iät ja ajat. Olen töissä kukkamyyjänä 8 tuntia päivässä + lauantaisin 5, joten olen ymmärrettävästi aivan naatti. Jotenkin tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken, kun pääsee töistä viideltä. Töiden jälkeen haluaisin lähinnä vain lojua katselemassa jotakin dvd:tä, ja olenkin viettänyt muutamia Sinkkuelämää -maratoneja. :D Muutenkin luin niin paljon kuun vaihteessa, että nyt tuntuu hyvältä hieman hidastaa tahtia ja tehdä välillä jotakin muuta, vaikkakin nytkin on dekkari meneillään. Täällä siis ollaan, vaikka olenkin viettänyt blogihistoriani pisimmän hiljaisuuden. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.