Solveigin laulu + haaste valmis!

Sinkkonen, Lassi: Solveigin laulu

248 s., WSOY 1970, 3. p.

Ihan ensiksi teen tällä päivämäärällä tiettäväksi, että olen nyt saanut valmiiksi Morren haasteen Kuusi kovaa kotimaista. Tätä haastetta varten olen lukenut sekä hieman uudempaa kirjallisuutta että vanhempia klassikoita. Minun listani voit tsekata haasteistani.

Solveigin laulu kertoo Solveigin tarinan pikkutytöstä aikuisuuteen ja oman elämän aloittamiseen asti. Solveig syntyy vasten äitinsä tahtoa ja hänen elämänsä tukipilariksi muodostuu isänäiti famu. Solveigin tarina on kaikkea muuta kuin ruusuinen, sillä äiti Saara on varsinainen riivinrauta ja kotona on kamalaa.

Minua ehkä jopa järkytti se miten paljon teos sisältää väkivaltaa. Saara hakkaa Solveigia, Börje (isä) hakkaa Saaraa, kaikki huutavat ja haukkuvat, ammutaan aseella ja ilmapiiri on yleisen vihamielinen. Ainut täysin Solveigin puolella oleva henkilö on famu. Teoksen ilmapiiri on minusta todella ahdistava ja tuntuu kauhealta ajatella että edes fiktiivinen hahmo on joutunut viettämään elämäänsä moisessa ympäristössä. Saara on niin kamala ja ärsyttävä hahmo, että en ihmettele miksi Börje käytti häntä kohtaan väkivaltaa: miten muutenkaan tukkia hänen suunsa. Silti on jotenkin surullista, että tilanne kärjistyy moisiin tekoihin asti.

Solveig on hahmona jotenkin kaksijakoinen: toisaalta hän sietää kuraa niskaansa paljonkin, mutta samalla hänellä on oma tahto ja kyky sanoa takaisin. Solveigin kehitystä on mielenkiintoista seurata ja mielestäni Solveigin ja famun välinen vahva yhteys ja ystävyys on todella teoksen lähes ainut kaunis asia.

Minussa tämä teos herätti vahvoja tunteita, ehkä hieman samanlaisia kuin aikoinaan Jotunin Huojuvaa taloa lukiessani. Mietin sitä, että todella jonkun elämä on voinut (ja on varmasti ollutkin) juuri sellaista kuin teoksessa kuvataan. Mietin myös sitä, että onko jonkun elämä vielä tänäpäivänäkin samanlaista. Toivon että ei ole.

♠♠♠♠