Chi's Sweet Home: Oma koti kullan kallis 1

Konami Kanata: Chi's Sweet Home - Oma koti kullan kallis 1

n. 162 s., Sangatsu 2011, suom. Antti Valkama

alkup. 2004

Sain kesällä blogiini vinkin tästä kahdeksanosaisesta mangasarjakuvasta Chi's Sweet Home. Pidän paljon kissasarjakuvista eikä tämäkään muodostanut varsinaista poikkeusta, vaikka ei ihan suosikiksini noussutkaan. Vaikka tätä olikin ihan miellyttävä lukea, en ole ihan varma haluanko lukea vielä ne seitsemän muuta osaa. Toisaalta olen utelias näkemään mitä Chille tapahtuu seuraavaksi, mutta toisaalta kykenen elämään ilman sitä tietoa. Hankalaa, eikö?

Chi's Sweet Home kertoo kissanpennusta, joka eksyy emostaan ja sisaruksistaan. Yamadan perheen poika löytää Chin ja kissa tulee heidän mukanaan kotiin siksi aikaa, että sille löytyy oma koti, sillä Yamadojen talossa ei saa pitää lemmikkieläimiä. Chi ikävöi kovasti kissaperhettään, mutta loppujen lopuksi hän kiintyy Yamadan perheeseen, aivan kuten myös he kiintyvät kissanpentuun. Sen jälkeen on selvää, että Chi saa jäädä, vaikka helppoa se ei tule olemaan.

Minua liikutti todella paljon tuon kissanpennun ikävä ja suru emon ja sisarusten luo. Olen jotenkin todella herkkä eläinten ikävälle ja surulle, vaikka kyseessä olisikin "vain" sarjakuva tai vaikkapa elokuva, joten siinä mielessä tätä ei tuntunut kovin kivalta lukea. Chin mokailuista ja uusien taitojen oppimisesta sekä kommelluksista, joihin Yamadan perhe kissan takia joutuu, oli kiva lukea ja ne naurattivat kovasti. Aika moni juttu piti hyvin paikkaansa ja oli mukava kurkistaa kissan ajatusmaailmaan, joka tuntui kyllä kieltämättä aika osuvalta.

Sarjakuvan kissarepliikit tai -ajatukset on kirjoitettu lässynlää-kielellä eli esimerkiksi S on T ja D on L. Toisaalta se oli aika söpöä, mutta pitemmän päälle se alkoi minua ainakin jo vähän ärsyttää. Hyvinhän tuo valinta (joka on varmaan alkuperäiskielelläkin toteutettu jotenkin samantyylisesti) kuvaa kissan pentuisuutta, mutta liika on liikaa kumminkin. Onneksi sentään ihmishahmot puhuvat normaalisti, jotta ei lukemisen aikana omakin "puhe" jumitu Chin tasolle. Piirrostyyli tässä sarjakuvassa on selkeä ja samalla hyvin monipuolinen ja kuvaava. Tässä on osattu käyttää kuvien kautta huumoria todella hyvin, vaikka repliikit eivät välttämättä niin paljon naurattaneetkaan.

Tällä sarjakuvalla on siis puolensa, jotka toisaalta innostavat minua lukemaan muutkin osat ja toisaalta sitten eivät innosta minua yhtään. Oli kuitenkin mielenkiintoista tutustua tähän sarjakuvaan ja pitkästä aikaa lukea myös mangaa, sillä viimeksi olen mangaa tainnut lukea joskus yläasteella.

♠♠♠♠