Nostalgiset nuortenkirjat: Laura, kultatukka

Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka

187 s., Otava 1997

kannen maalaus: Vincent Backum

Olen jo pitkään halunnut palata Tuija Lehtisen ihanan Laura-sarjan pariin, ja nyt sitten haasteeni tiimoilta sen vihdoin tein. Muistan löytäneeni Laurat ensimmäistä kertaa ollessani neljännellä luokalla, jolloin sarja nappasi minut täysin otteeseensa ja tartuin aina innolla entuudesta tuntemattomaan sarjan osaan. Sarjaa on parjattu ainakin Demin nettikeskusteluissa ja kieltämättä allekirjoitan joitakin esille nousseita seikkoja, mutta se ei silti himmennä sitä tosiasiaa, että Laura-sarja on mielestäni toimiva kokonaisuus. Laura, kultatukka on sarjan ensimmäinen osa.

Laura on 13-vuotias tunnollisenkunnollinen teinityttö, aina kiltti, jalomielinen ja kärsivällinen. Kuulostaa kieltämättä aika ärsyttävältä typykältä, mutta minä en ole jostain syystä koskaan kirjoja lukiessani Lauran hahmosta ärsyyntynyt, toisin kuin tv-sarjaa katsoessani. Lauran perheeseen kuuluu kolme veljeä ja vanhemmat. Kaveripiiri ei ole järin laaja, mutta naapurissa asuu paras kaveri Jenna.

Sarja kuvaa pääosin kesälomaa seiska- ja kasiluokkien välillä. Tuolloin Laura käy ensimmäisillä treffeillään, hengailee Jennan kanssa, murehtii Sakke-veljeään ja ilmapiiriä kotona, ja toimii aina niin kuin on oikein, vaikka se ajaisi hänet hankaluuksiin. On muuten mainitsemisen arvoista, että tämä teos on kestänyt aikaa todella hyvin. (Nuorten) maailma on muuttunut melkoisesti 17 vuodessa, mutta silti teos on edelleen toimiva ja pääosin uskottava nuortenkirja.

Niin, pääosin uskottava. Nykyään ehkä näin kiltti hahmo ei ole nuorten mieleen, sillä kirjoilta saatetaan kaivata enemmän vauhdikkuutta ja sitä myöten myös vetävyyttä. Onhan tässäkin särmää, kun jengit pitää valtaa ja laittaa porukan väistymään tieltään. Mutta nimenomaan nämä jengit ovat epäuskottavia, kun kukaan ei muka tee asialle mitään ja tyrannia jatkuu. Samoin jotkut sanavalinnat ovat lapsekkaita, mikä hieman ehkä syö tehoa, jos ajatellaan kohderyhmää eli teini-ikäisiä.

Mutta muuten kyllä ehdottomasti Laura säilyttää arvonsa silmissäni. Ei tämä nyt enää ihan niin tenhoavalta tuntunut kuin yli 10 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta viihdyin kirjan parissa. Aluksi tarina tuntui käynnistyvän vähän hitaanpuoleisesti, mutta pian huomasin lukevani aina vain uuden ja uuden kappaleen, vaikka minun olisi pitänyt olla tekemässä jo jotain ihan muuta. Ja vaikka joitakin sanavalintoja moitin lapsekkaiksi, niin on tämä kirja muuten sujuva ja huumoria tästä löytyy, niin että kyllä välillä sai hihitelläkin.

♠♠♠½