Anna-Leena Härkönen: Ihana nähdä! ja muita kirjoituksia
173 s., Otava 2015
En
tiedä miten on mahdollista, että minulta oli jotenkin täysin päässyt
menemään ohi se ilahduttava tosiasia, että Anna-Leena Härköseltä on
ilmestynyt uusi kolumnikokoelma (kolumnit on julkaistu Anna-lehdessä
vuosina 2003-2011, kolumni Pari tavista Helsingin sanomissa 2011).
Yleensä olen haukkana paikalla ja tiedän jo ennen julkaisuakin, että
uutta Härköstä on tulossa, mutta nyt olin täysin häkeltynyt, kun töissä
tämän yllättäen varattujen joukosta bongasin. Varausjonoon vaan, ja
romukoppaan periaate "nyt en hetkeen varaa mitään"! Kyllä tämä
varaamisen arvoinen olikin, kuten Härkösen teokset aina ovat.
Tässä
kohtaa täytyy taas sanoa muutama sana Härkösen kirjoitustyylistä,
vaikka blogiani seuranneet tai ainakin Härkösen kirjoista kirjoittamani
tekstit lukeneet jo varmasti tietävät mitä aion sanoa. Pidän kovasti
Härkösen suorasta ja kaunistelemattomasta tavasta kohdata arkipäivän
ilmiöt ja asiat. Voisin kuvitella, että moinen suoruus voi ärsyttää
jotakuta, mutta minä arvostan sitä. Ensimmäistä kertaa tulin myös
huomanneeksi, että Härkösen teksti on jotenkin visuaalista, niin
erikoiselta kuin se voikin kuulostaa. Hän ei maalaile mitään
pikkutarkkoja kuvia, vaan sanavalinnoillaan visualisoi kertomaansa,
kuten "Voi niitä 50-luvun naisparkoja, jotka joutuivat kipittämään
korkokengissä ja tiukkavyötäröisissä mekoissa kotonakin"
(Aamutakkielämää, s. 24). Tekstistä saa eläviä mielikuvia ilman
suurempia ponnisteluita. Samalla tavalla Härkönen tuo esiin myös
huumorin - sanavalinnoilla ja tyylikeinoin.
Tunnen
taas toistavani itseäni, sillä täytyy jälleen sanoa sama kuin
edellisenkin kolumnikokoelman kohdalla: vaikka kolumnikokoelma on omiaan
viihdyttämään eri-ikäisiä lukijoita ja sen parissa aika hurahtaa
mukavasti, niin on siinä kaikkein eniten tarttumapintaa keski-ikäiselle
tai keski-ikäistyvälle lukijalle, sillä kolumnit kuvaavat Härkösen omia
kokemuksia. Härkösellä on kuitenkin raikas ote, mikä vetoaa myös
nuorempiin lukijoihin. Sitä paitsi Härkösellä on hyviä mielipiteitä,
jotka hän osaa perustella. Henkilökohtaisesti arvostan suuresti sitä,
että osaa perustella mielipiteensä, jolloin ne on myös helpompi
hyväksyä, vaikka itse olisikin eri mieltä.
Härkösen
teksti on niin mahtavaa, että sitä lukiessa ihan virkistyy.
Viikkosiivouksen lomassa oli pakko käydä tankkaamassa hieman energiaa,
enkä tällä kertaa haalinut sitä jääkaapista, vaan nappasin kolumnit
käteen ja luin pari, jotta jaksoin taas käynnistää imurin. Härkösen
värikkäät ilmaukset, suorat huomiot ja hyvä ilmaisukyky myös saivat
minut siivoamaan nopeammin, jotta pääsin lukemaan lisää kolumneja!
Erityisesti pidin kokoelman nimikkokolumnista Ihana nähä!,
joka kuvaa ystävyyden kulmakiviä. Siinä on paljon totta, vaikkakin
huumorilla höystettynä. Ja miksei niin ihanaa asiaa kuin ystävyys voisi
värittää huumorilla. Tietenkin voi. Naurahdin ääneen, kun tajusin, että
pari Härkösen mielipidettä on kuin omasta suustani, kuten "Ystävän tehtävä numero yksi onkin pitää itsetuntosi korkealla" (s. 162) ja "Ystävän toinen tärkeä tehtävä on olla kanssasi samaa mieltä lähes kaikesta" (s. 163). Pilke silmäkulmassa tietenkin! Myös kolumnissa Ratkaisevasti onnellisempi Härkönen kiteyttää mielipiteeni mainiosti: "Se joka väittää, ettei raha ole tärkeää, joko valehtelee tai on niin rikas, ettei rahaa tarvitse koskaan ajatella." (s. 136). Osuvaa, kärkevää, taattua Härköstä. Lisää tällaisia kokoelmia!
♠♠♠♠½
Härkösen tyyli on kyllä mainio ja sopii erityisen hyvin kolumneihin. Kiva kuulla, että tykkäsit kirjasta.
VastaaPoistaMinustakin tuntuu jotenkin siltä, että Härkönen on omimmillaan kolumneissa, sillä niissä hänen suoruutensa ja mielipiteensä pääsevät parhaiten esiin.
Poista