Rajanaapuri

Roope Lipasti: Rajanaapuri

6 h 15 min, BTJ äänikirjat 2012

alunperin ilm. Atena 2012

lukijana Jukka Peltola

Olen jo pitkään aikonut tutustua Roope Lipastin teoksiin, sillä olen kuullut niistä pelkkää hyvää. Kirjallisuuspiirimme helmikuun aiheena on Lipastin teokset, joten onnistuin vihdoin siirtymään sanoista tekoihin ja valikoin kuunneltavakseni Rajanaapurin.

Rajanaapuri kertoo naapuruksista, joista toinen on tekevä mies ja toinen sitten vähän vähemmän tekevä. Kertoja, tämä vähän vähemmän tekevä, viettää säntillistä elämää, jonka jokainen osa-alue on järjestyksessä. Hän tarkkailee talostaan käsin naapurin, tämän lasten ja vaimon tekemisiä ja käy sitten aina välillä vähän lähempääkin ihmettelemässä ja antamassa valistuneita neuvoja siitä, miten kannattaisi toimia.

Äänikirjakotelon takakannessa todetaan, että teoksen päähenkilöitä yhdistää pelko, toista elämän ja toista kuoleman. Ehkä niinkin, vaikka mielestäni se ei ole selkein teema, joka tästä teoksesta on löydettävissä. En missään vaiheessa ajatellut naapuruksista näin, vaan pikemminkin koin heidän ilmentävän sitä perisuomalaista halua osoittaa oma erinomaisuutensa verrattuna naapureihin (ja ehkä muihin ihmisiin yleensä) tai ainakin työntää lusikkansa joka soppaan. Samalla he ilmentävät sitä, että jokainen tekee elämästään mielekästä itselleen sopivalla tavalla: toinen vähäeleisyydellä, toinen huseeraamalla joka paikassa.

Aluksi suhtauduin melko huvittuneesti kertojan kommentteihin naapurista ja tämän perheestä sekä kaikista niistä projekteista, joihin he ryhtyvät. Lipasti taitaa hienoisen ivan, mikä tekee muuten "asiallisesta" kerronnasta värikästä. Aluksi olin ehkä kertojan kanssa hieman samaa mieltä siitä, että naapuri taitaa olla vähän onneton reppana. Loppujen lopuksi tilanne kääntyi ehkä pikemminkin niin, että kertoja alkoi ärsyttää. Mitä ihmettä hän on tunkemassa omaa erinomaisuuttaan joka paikkaan ja arvostelemassa luovan hullun naapurinsa elämäntapaa, kun ei kerran itse tee yhtään mitään mikä ei ole välttämätöntä. Esitetään niin neuvokasta, mutta muuntuisiko kaikki valistuneet neuvot käytännön taidoksi? Vanha viisaus tosin toteaa, että hullu paljon töitä tekee ja viisas pääsee vähemmällä, mutta siltikin ärsyttävä äijä tämä kertoja.

Mutta on tässä teoksessa tämän naapurussuhteen lisäksi myös paljon teräviä huomioita elämän valitettavista tosiasioista, kuten siitä, että yleensä nettiongelmiin saisi parhaiten avun netistä. Ja että omakotitalossa asuessa työt eivät lopu koskaan. Teoksen kärkevyys ja ironisuus saivat minut hymähtelemään monta kertaa, sillä Lipasti osuu monessa asiassa oikeaan. Kokonaisuutena tämä on viihdyttävä teos, jonka äänikirjatoteutus tuntuu hyvin onnistuneelta. En usko, että olisin välttämättä pystynyt sukeltamaan keski-ikäisen mieskertojan maailmaan yhtä onnistuneesti, jos olisin lukenut paperikirjan.

♠♠♠♠