Kaikki hyvä sinussa

Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa

322 s., Gummerus 2012

alkup. The Kindness of Your Nature, 2011

suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

 

Olen aikaisemmin lukenut Linda Olssonilta teokset Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ja Sonaatti Miriamille, joten tiesin odottaa tältäkin teokselta jotakin elämänfilosofista otetta. Kyllä sitä löytyikin, mutta ennen kaikkea koin mukaansatempaavan lukukokemuksen ja vasta nyt taidan ymmärtää, miten hyvä tarinankertoja Linda Olsson on. Siinä missä moitin Sonaatti Miriamille -teosta hitusen tekotaiteelliseksi, niin Kaikki hyvä sinussa oli hyvin aito ja mieleenpainuva teos ja piirun verran vieläkin parempi kuin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, josta pidin aikoinaan kovasti.

 

Kaikki hyvä sinussa kertoo viisikymppisestä Marion Flintistä, joka asuu taloaan Uudessa-Seelannissa meren rannalla. Vaikka Marion on asunut maassa jo vuosikaudet, hän on edelleen jotenkin ulkopuolinen. Marion viihtyykin omissa oloissaan, mutta kun hän löytää rannalta varovaisen ja omaan kuoreensa vetäytyneen pikkupojan, Marion huomaa kaivanneensa sittenkin elämäänsä jotakin. Kuori Marionin ympäriltä alkaa järkkyä, kun Marion huomaa miten kaltoin Ika-poikaa on kohdeltu. Lapsuusmuistot vyöryvät Marionin yli ja saavat Marionin viimeinkin ymmärtämään myös itseään.

 

Minun oli aluksi hyvin vaikea tarttua tähän kirjaan, sillä Sonaatti Miriamille sai minut pelkäämään jotain samankaltaista latteaa lukukokemusta kuin se oli ollut. Heti ensisivuista alkaen Kaikki hyvä sinussa nappasi minut mukaansa ja luin tätä kirjaa hyvin keskittyneesti ja kiinnostuneesti. Tässä tarinassa oli jotakin kertakaikkisen lumoavaa, ja kun Marionin lapsuusvaiheet alkoivat paljastua, tuli teokseen entistä enemmän syvyyttä ja Marionin hahmoa oli helppo ymmärtää. On jotenkin puhdistavaa lukea siitä, miten ihminen oppii olemaan armollinen itselleen ja ymmärtämään, ettei ole todellakaan tehnyt mitään väärää. Marionin hahmon ohella myös muut keskeiset hahmot eli Ika ja lähistöllä asuva maanviljelijä George ovat todentuntuisia hahmoja.

 

Yksi pienenpieni, mutta silti hyvin merkityksellinen asia tässä kirjassa, oli kuitenkin mielestäni hieman liikaa. Se liittyy Marionin vaiheisiin noin 15 vuotta aiemmin, siis juuri ennen kuin hän asettui pysyvästi Uuteen-Seelantiin. En halua paljastaa sitä tässä, mutta mielestäni se jotenkin särähti muuten hyvästä juonenkulusta esiin ja tuntui hieman liian epätodennäköiseltä ollakseen mahdollista. Onneksi se ei pääjuonen kannalta ollut sellainen asia, joka olisi jäänyt vaivaamaan, mutta Marionin menneisyyden vaiheissa olennainen kumminkin.

 

Kokonaisuutena tämä kirja oli todella mukaansatempaava lukukokemus, jossa ei ollut mitään hakemalla haettua filosofista otetta, vaan oikein järkeviä ajatuksia hahmojen vaiheisiin luontevalla tavalla pohjaten.

 

♠♠♠♠½