Hilja Valtonen: Nykyhetken tyttölapsi
205 s., Otava 2006
1.p. 1937
Hilja Valtoseen kyllä todellakin voi luottaa, jos haluaa lukea jotakin kepeää ja sujuvalukuista! Kävin pitkästä aikaa naapurikaupunkini yhdessä lähikirjastoista (jossa muuten työskentelin kolmena kesänä), ja koska siellä on hyvä valikoima siistejä ja uudehkojakin painoksia Hilja Valtosen teoksista, niin päädyin lainaamaan Nykyhetken tyttölapsen. Tuon tyttölapsen nykyhetki tosin oletettavasti oli joskus vuonna 1937, mutta se nyt ei viihtymistäni mitenkään estänyt. Pikemminkin päin vastoin, sillä vuosikymmenten takainen lintukotomainen kesämiljöö oli oikein kiva kirja luettavaksi näin syksyn porteilla.
Noin parikymppinen Anja Utria on kutsuttu kesänviettoon tätiensä huvilalle Saimaan saareen, kun koko muu perhe matkustaa kuka mihinkin. Ylioppilaskirjoituksissa reputtanut Anja matkustaa junalla saarta lähellä sijaitsevaan kaupunkiin, mutta ennen saarelle lähtöä tapahtumiin tulee yllättävä mutka matkaan: saaren uusi omistaja, rakkaudessa epäonnea kokenut 26-vuotias saarella maatilaa pitävä Tuomas Ollikainen ei nimittäin hyväksy saarelle ketään yli 15- ja alle 35-vuotiasta naisihmistä metkujaan tekemään. Niinpä Anjan on naamioiduttava juuri ja juuri 15-vuotiaaksi, jotta pääsee saareen kesäksi, sillä hänellä ei ole muutakaan paikkaa minne mennä nyt kun vanha koti on tyhjätty ja edessä on muutto uuteen kesän jälkeen.
Tarina etenee Anjan kirjoittamien päiväkirjamerkintöjen kautta. Anja on hahmona hyvin samanlainen kuin Valtosen muutkin naishahmot yleensä, siis kekseliäs, sanavalmis ja joltisenkin itsepäinen. Päiväkirja sisältää lystikkäitä kuvauksia saarelaisista ja saaren tapahtumista ja Valtonen on laittanut Anjan kirjoittamaan hyvin sukkelin sanankääntein. Tarina on sinänsä ihan sujuva, mutta en kyllä millään ilveellä voi tajuta, että miten 20-vuotias nuori neito menee täydestä 15-vuotiaana teininä, vaikka olisi kuinka pieni ja siro. Tuntui myös hassulta, että Anjaa kohdeltiin kuin mitäkin tytöntylleröä, kun nykyään jo 15-vuotiaat saattavat muuttaa opintojensa vuoksi pois kotoa ja heiltä usein muutenkin odotetaan aikuismaisuutta.
Yksi hyvin hämmentävä seikka oli myös se, että 26-vuotias Tuomas piti Anjaa lemmikkinään ja saattoi olla hyvinkin läheisesti tämän kanssa, koska "Anjahan on vasta lapsi". Nykyään 26-vuotiaan miehen omistautumista 15-vuotiaalle tytölle katsottaisiin varmasti hyvinkin karsaasti ja tuskin se nyt oli myöskään vuonna 1937 mikään ihannetilanne, ellei sitten ollut kyse jostain läheisen perhetuttavan pojasta, joka oli kuin veli nuorelle tytölle. Mielestäni tuossa asetelmassa oli jotain hyvin epämääräistä. En tiedä mitä kirjan aikalaiset ovat moisesta ajatelleet, mutta mielestäni tilanne on aika absurdi. Ja klassisestihan tuossa käy, mutta eipä sitä nyt viihdekirjalta oikein muuta osannut odottaakaan.
Kokonaisuutena tämä oli siis ihan toimiva kirja, mutta edellä kuvaillut juonen yksityiskohdat todella tuntuivat erikoisilta.
♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.