torstai 24. syyskuuta 2015

Kaukaiset hetket

Kate Morton: Kaukaiset hetket
727 s., Bazar 2015
alkup. The Distant Hours 2010
suom. Natasha Vilokkinen
kansi: Getty Images & Satu Kontinen
 
Kun alkukesästä hoksasin, että syksyllä on tulossa uusi suomennos Kate Mortonin teoksesta, olin ihan täpinöissäni. On mahtavaa, että Mortonin teoksia on nyt havahduttu suomentamaan, sillä Paluu Rivertoniin ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja seuraavaa suomennosta saatiinkin sitten odottaa vuoteen 2014, jolloin Hylätty puutarha ilmestyi. Pidin niistä kummastakin paljon, eikä tämä tuore suomennos Kaukaiset hetket muodostanut siihen mitään poikkeusta. Kate Morton on todellakin lumonnut minut.
 
Kaukaiset hetket kertoo rapistuvassa Milderhurstin linnassa asuvien kolmen siskoksen tarinan. Percy ja Saffy Blythe ovat kaksoset, joista ensimmäinen on määrätietoisempi ja vahvempi, jälkimmäinen taas mukautuvampi ja pehmeämpi. Linnassa asuu myös heidän nuorempi sisarpuolensa Juniper Blythe, joka on menettänyt järkensä tultuaan nuorena kihlattunsa hylkäämäksi. Kaukaiset hetket kuvaa myös äidin ja tyttären suhteen vahvistumista ja lähentymistä. Meredith Burchill evakuoitiin nuorena tyttönä pois sodan jaloista ja hänet sijoitettiin Milderhurstin linnaan. Hänen tyttärensä Edith saa tietää asiasta vasta sitten, kun äidille saapuu 50 vuotta kadoksissa ollut kirje.
 
Sattuman oikusta Edith päätyy tutustumaan Milderhurstin linnaan ja sen talonväkeen, ja vähä vähältä hänen mielessään alkaa rakentua paitsi kuva sisaruksista ja heidän kuuluistasta isästään, joka kirjoitti Edithin lapsuuden suosikkikirjan, myös kuva omasta äidistään nuorena. Edithille alkaa valjeta, että jokaisella linnan asukilla tuntuu olevan omat salaisuutensa, joiden paljastumista he haluavat kaikin tavoin varjella. Helppoa ei ole myöskään ottaa kontaktia etäiseen äitiin, johon menneisyys on myös jättänyt jälkensä.
 
Kaukaiset hetket etenee siis kahdessa aikatasossa limittäin ja lomittain. Välillä kuvataan linnan vaiheita 1910-1940-luvuilla, välillä taas palataan teoksen nykyhetkeen eli vuoteen 1992. Kumpikin aikataso on yhtä kiehtova, mutta tuo 1910-1940-lukujen aikataso oli siinä mielessä kiinnostavampi, että sen miljöönä toimi lähes koko ajan Milderhurstin linna. Menneisyys ja sen näyttämönä toimiva mysteerinen linna on luonnollisesti kaltaiseni historiafanin mieleen.
 
Pidin kovasti tämän teoksen tunnelmasta. Vanhan linnan rapistuneisuudessa ja menneisyyttä varjelevassa ilmapiirissä oli tietynlaista romantiikkaa, joka vetoaa minuun. Ikivanhat kiviseinät ja se mitä kaikkea ne ovatkaan vuosien saatossa kuulleet ja nähneet, on kiehtova ajatus. Lisäksi menneisyyden arvoituksellisuus, jota valotetaan pala palata, tekee tästä todella ahmittavan teoksen, jota en meinannut malttaa laskea käsistäni. Salaisuudet ovat paljon isompia kuin arvasinkaan, ja niiden paljastuminen ja etenkin loppuvaiheen tapahtumien rakentuminen lähes hengästyttävän ja tuskastuttavan jännittävissä paloissa nappasi huomioni täysin. Morton osaa todellakin kuljettaa juonta!
 
Miljöön lisäksi henkilöhahmot olivat mielestäni kiehtovia. Erityisen kiehtovana koin Percy Blythen, jolle suvun linna tuntuu olevan rakkaampi kuin mikään muu asia maailmassa. Percylläkin on kuitenkin herkkä puolensa ja hänen suojeluviettinsä on välillä lähes hämmästyttävän voimakas. Pidin myös Edithin eli Edien hahmosta, sillä hän näyttäytyy jotenkin tasaisen vakaana hahmona, joka on kuin luotu ratkomaan arvoituksia. Ediessä on jotain hyvin miellyttävää.
 
Olen kyllä todella iloinen siitä, että olen jaksanut odottaa Mortonin teoksien suomentamista, sillä en ole ollenkaan varma, että olisin nauttinut näistä näin paljon, jos olisin ne englanniksi lukenut. Puhun ja kirjoitan suhteellisen sujuvaa englantia, mutta ainakin suomennoksen perusteella kuvittelisin, että jotain teoksen vivahteikkaasta kielestä olisi mennyt minulta hukkaan englanniksi luettuna. Kiitos siis myös suomentajalle, jonka työ osaltaan teki Kaukaiset hetket todella miellyttäväksi lukukokemukseksi.
 
♠♠♠♠♠

6 kommenttia:

  1. Mukavaa, että pidit tästä. Olen tähän asti muistaakseni lukenut enimmäkseen nihkeitä mielipiteitä tästä kirjasta. Itse luin juuri Hylätyn puutarhan, josta pidin kovasti, enemmän kuin Rivertonista, joka oli sekin kelpo teos. Mielenkiinnolla odotan Kaukaisia hetkiä ja lähden sitä joskus myöhemmin lukemaan avoimin mielin. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole tainnut lukea yhtäkään arvostelua tästä kirjasta, ehkä silloin kesällä saatoin joidenkin ennakkokappaleen saaneiden blogia vähän vilkaista, että mistä on kyse. Jos mielipiteet tästä teoksesta ovat olleet enimmäkseen nihkeitä, niin ihan hyvä etten tosiaan ole arvosteluihin sen kummemmin paneutunut. :D

      Poista
  2. Minulle tulee tekstisi perusteella tästä mieleen Hylätty puutarha, jotenkin tematiikka yms. vaikuttaa samalta. Luen tämän varmaan jossain välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä kirjassa kieltämättä on jotakin samaa: menneisyyden salaisuus, linnamiljöö, hahmona kirjallisia tuotoksia julkaissut henkilö.. Onneksi oli kuitenkin ihan omanlaisensa tarina kyseessä, ja tässä loppuratkaisu jäi jotenkin avoimemmaksi kuin Hylätyssä puutarhassa. :)

      Poista
  3. Kate Mortonin kirjat ovat ihastuttavia. Ne ovat kirjoja, joihin voi uppoutua. Teksti soljuu eteenpäin, tunnelma on taianomainen, vaikkei kirjoissa itsessään ole taikaelementtejä mukana. Laitoin tämän kirjan kirjaston varausjonoon jonkin aikaa sitten. Toivottavasti saan sen pian luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnehdit hyvin Mortonin kirjoja! Näiden kirjojen parissa voi todellakin vain antaa tarinan viedä mukanaan. Toivottavasti saat kirjan pian käsiisi! Tämä oli aika nopealukuinen (etenkin vielä kun oli niin mukaansatempaavakin, ettei malttanut lopettaa lukemista), joten ehkäpä kirja saapuu sinulle tuossa tuokiossa. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.