tiistai 16. helmikuuta 2016

Kapteeni

Milla Keränen: Kapteeni
471 s., Gummerus 2016
 
Milla Keräsen toinen romaani Kapteeni tarttui mukaani kirjaston uutuushyllystä. Nykyään aika harvoin etsin luettavaa uutuushyllystä, sillä yleensä varaan kiinnostavat uutuudet ja etsin kirjastosta muuta luettavaa. Kapteeni kuitenkin vaikutti kiinnostavalta historiamiljöönsä ja aiheensa puolesta, joten se pääsi mukaani.
 
Kapteeni kertoo Johan Rosenista, joka kantaa lempinimeä Kapteeni. Hän sai lempinimen jo pikkupoikana enoltaan Andersilta, joka oli merimies. Andersia katsellessa Johaniin syttyi palo merelle jo pienenä ja niin hänestä lopulta tuli kuin tulikin merimies, vaikka isä odotti hänestä ainoana poikana jatkajaa suvun kauppahuoneelle. Johan purjehtii Friedrichshamn-nimisellä aluksella, joka haaksirikkoutuu Tammisaaren saaristossa. Johan jää talveksi maihin ja näkee 16-vuotiaassa tammisaarelaisneitosessa enemmän kuin muut. Greta rakastuu mieheen ja he avioutuvat muutamaa vuotta myöhemmin. Siitä alkaa Kapteenin pyristely kahden vaiheilla, kun toisaalla veri vetää merelle, mutta velvollisuudet vaatisivat jäämään Porvooseen hoitamaan kauppahuonetta vaimon rinnalla. Samaan aikaan Greta odottaa uudessa kotikaupungissaan miestään palaavaksi.
 
Romaani sijoittuu 1700-luvun puoliväliin ja jälkipuoliskolle, jolloin elettiin purjelaivojen aikaa. Merenkäynti oli taidokkuudesta huolimatta usein silkkaa arpapeliä, sillä myrsky ei ole ainoa epävarmuustekijä. Greta odottaa Intiaan saakka purjehtivaa miestään Porvoossa tietämättä onko mies edes elossa. Vuosiin he eivät saa toisistaan mitään tietoja, sillä kirjeet eivät kulje valtamerialuksille tai toiselle puolelle maailmaa. Kun Johan palaa, hänen pitäisi jäädä kotimaahansa, mutta Intiassa esitetty pyyntö saa maan jälleen polttelemaan jalkojen alla. Mitä kaikkea rakkaus voi kestää, entä ystävyys? Greta huomaa, että hänen pitää itse luoda onnensa maissa, kun Johanin palo merelle ylittää jopa hänen kiintymyksensä vaimoonsa. 
 
Sekä Johan että Greta joutuvat tekemään kipeitä valintoja, enkä voi sanoa, että Kapteeni olisi ansainnut kunnioitustani missään vaiheessa. Hänen palonsa merelle, kaikenvoittava halunsa menestyä ja saada alus komentoonsa on jotenkin piinallista, sillä vaikeuksien edessä Johan ei näyttäydy kovinkaan vakaana ja ansiokkaansa miehenä, vaan pikemminkin heikkona ja milloin millekin "himolle"alttiina. Greta sen sijaan ansaitsee myötämieleni, sillä minun kävi jotenkin surku perheestään eroon joutunutta nuorta rouvaa, jonka mies jätti pärjäämään oman neuvoin. Tämän asetelman vuoksi en voikaan olla hämmästelemättä miten Greta yhä vain rakastaa miestään, mutta jäi Greta muutenkin minulle hieman arvoitukseksi.
 
Mielestäni Kapteeni oli sujuvalukuinen romaani, joka eteni reipasta vauhtia. Välillä mielestäni kerronta oli turhankin ylimalkaista, sillä vuodet vierivät nopeaan eikä siitä huolimatta oikein mikään muuttunut mihinkään suuntaan. Toisaalta ehkä Keränen halusi kuluneilla vuosilla tehostaa vaikutelmaa kaiken kestävästä rakkaudesta, mutta siitä huolimatta teos oli mielestäni hieman tylsä. Porvoossa ei tapahdu oikein mitään tai siltä ainakin näyttää, eikä Johan tunnu merimatkoistaan ja pyrkimyksistään huolimatta saavan ikinä oikein mitään aikaan. Luinkin tämän teoksen lähinnä sujuvalukuisuudesta nauttien, vaikka ehkä pikkuisen halusinkin tietää asettuuko Johan koskaan Porvooseen ja onko oikeasti mies vaimolleen. Luulenpa, että joku joka jakaa Johanin rakkauden merta kohtaan voisi pitää tästä enemmän, minä kun en tunnetusti ole meri-ihmisiä.
 
♠♠♠

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.