Niin taas on jo pari päivää vierähtänyt tästäkin kuusta ennen kuin ehdin/jaksoin/pystyin alkaa listaamaan tammikuun luettuja. Tarkoitukseni oli alkaa tätä postausta kirjoittamaan eilen, mutta matkaan tuli pikkuinen muuttuja: onnistuin kaatumaan lumitöitä tehdessäni aika kivasti ja ranne otti osumaa. Tällä hetkellä siinä on tukiside ja pystyn kirjoittamaan tätä ihan hyvin, mutta muuten on vähän avuton olo, peukaloni on jokseenkin hyödytön enkä pysty olemaan ilman tukisidettä. Kävin tänään röntgenissä ja piakkoin saan soittaa ja tiedustella mitä kuvissa näkyy. Joten olkaahan varovaisia kun ulkona liikutte, tuo lumen alla oleva jää on nimittäin petollista!
Tammikuu oli hyvin kirjaisia kuukausi minulle ja hyvä niin. Minulla on jotenkin nyt ollut vähän sellainen "käperryn peiton alle kirjan kanssa ja luen niin paljon kuin voin" -olo, vaikka toisaalta olen ollut viime aikoina sosiaalisesti paljon aktiivisempi kuin ennen vuoden vaihdetta. Olen muuten iloinen siitä, että lukemiseni on tuntunut tammikuussa pakottomammalta kuin aiemmin. Uskoisin sen johtuvan siitä, että olen rajoittanut varausten tekemistä ja lukenut enemmän fiiliksen mukaan, kun ei ole tarvinnut miettiä mitä kirjoja joku muu jo odottaa minun jälkeeni. Olen kylläkin lipsahtanut varausten rajoittamisesta hieman, sillä nyt minulla on jo lainassa Morrisonin Luoja lasta auttakoon ja olen jonon kärkipäässä muun muassa Moyesin uusimpaan ja Kinnusen Lopottiin, samoin kuin pariin muuhunkin kirjaan... Hups. :D
Tammikuussa osallistuin ensimmäistä kertaa Blogistanian vuosittaiseen kirjaäänestykseen Finlandian, Globalian ja Kuopuksen osalta. Äänestämäni kirjat eivät olleet voitokkaita, mutta osa sijoittui hyvin kategoriassaan. Välillä oli muuten uskomattoman vaikeaa valita äänestettävät kirjat, sillä vaihtoehtoja oli yksinkertaisesti niin paljon eikä yhtäkään olisi halunnut jättää äänien ulkopuolelle. Osallistuin ensimmäistä kertaa myös kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen (linkki vie haastekoontiin), josta järjestettiin nyt toinen osa. Luin sitä varten Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu, joka ehti olla lukulistallani vuosia. Aion kyllä osallistua myös kolmannelle kierrokselle, kun sen aika koittaa. Olen jo varovaisesti pohtinut minkä klassikon siihen lukisin, mutta en ole päässyt varmuuteen. Ensiksi minun tosin pitää miettiä minkä klassikon lukisin kirjallisuuspiirin seuraavalle kerralle, joka on jo kolmen viikon kuluttua.
Tammikuussa luin huikeat 10 kirjaa. Listasta muodostui mukavan monipuolinen, sillä edustettuna on myös mieskirjailijoita ja käännöskirjallisuutta. Yleensä niitä ei listoillani näy, mutta se ei ole mikään tietoinen valinta. Tammikuussa siis luin:
Herman Koch: Naapuri
Elina Rouhiainen: Vainuttu - Susiraja 4
Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita
Marja-Leena Tiainen: Karjala comeback
Kortelainen ym.: Avojaloin - 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta
Sirpa Kähkönen: Hietakehto
Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset
Toni Morrison: Sula
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea
Lukemisiin!
Naapuri oli kyllä vaikuttava. Olen lukenut kaikki Kochin kirjat, Illallisen jälkeen päätin, että en lue enää yhtään, mutta niin se mieli muuttuu ja olen päässyt hiukan mukaan siihen, mitä Koch haluaa kirjoillaan tuoda esille.
VastaaPoistaHeinähattu ja Vilttitossu ovat mainio sisaruspari ja heistä kirjoittavat siskokset myös :)
Paranemista sinulle. Muutama vuosi takaperin mursin vasemman käden värttinäluun, sillä kaaduin pimeässä kun kompastuin meidän koiraan. Kädeestä ei tule koskaan entisen veroista. Se on kun urheilijat saavat kunnon kuntoutuksen vammoihinsa, mutta me muut jäädään ilman, jos ei ole tarpeeksi sisukas.
Minulle Kochin sanoma avautui kirjallisuuspiirissä vielä hieman lisää ja oivalsin uusia juttuja, sillä en ollut osannut kaikkia asioita linkittää esimerkiksi Hollannin lainsäädäntöön. Koch on siis paljon monipuolisempi kirjailija kuin aiemmin tajusinkaan. :)
PoistaNyt kun sanoit, niin todellakin Nopolathan ovat sisaruksia! Olen kyllä tiennyt sen, mutta en ikinä ole ajatellut sisaruksien kirjoittavan sisaruksista kertovaa sarjaa. Olisi kiinnostavaa tietää onko kirjojen taustalla kirjailijoiden omia lapsuusmuistoja. :D
Käteni tuntuu jo hieman paremmalta, kiitos. :) Minulla kipu sijoittuu veneluun alueelle, mutta onneksi kipu ei tunnu muuta kuin vääränlaisissa liikkeissä. Röntgenkuvien mukaan murtumaa ei ole, mutta veneluun murtumat eivät välttämättä näykään heti. Uskon kuitenkin selvinneeni venähdyksellä/nyrjähdyksellä/tms., sillä minulla on yliliikkuvat nivelet ja kuvittelisin jonkin kohdan siirtyneen kolauksessa paikoiltaan ja menneen saman tien takaisin. Luuvammat ovat kyllä ikäviä ja on kamlaa, että ne saattavat hyvinkin muistutella itsestään jälkeenpäinkin, kuten sinulle on käynyt. Kauhulla olen ehtinyt ajattelemaan mitä kaikkia seurauksia voi olla, jos murtuma olisi löydetty. Olet kyllä oikeassa siinä, että sisua saa olla, jos meinaa vammoilleen kuntoutusta saada. Joskus nuorempana minulta meni nilkka enkä saanut edes kyynärsauvoja lainaan, vaikka en pystynyt ottamaan jalalla askeltakaan...