Ruma kreivitär

Kaari Utrio: Ruma kreivitär

Tammen äänikirja, 2003

8 cd-levyä

lukija: Lis Laviola

Olen tässä viime aikoina tutustunut hieman Kaari Utrion teoksiin äänikirjojen muodossa. Tällä kertaa vuorossa oli Ruma kreivitär, joka osoittautui tähän asti selkeimmäksi ja kiinnostavimmaksi kuuntelemistani teoksista. (Äänikirjan takana muuten mainittiin, että kesto on noin 7 tuntia, mutta se ei pidä paikkaansa - lähes jokainen levy kestää noin tunnin ja 10 minuuttia tai enemmän.)

Ruma kreivitär kertoo neljästä naisesta. Dorotea ja Julia ovat sisarukset, jotka elävät köyhyydessä rapistuvassa kotikartanossaan, kun isä hävittää kaikki varat. Ylhäinen sukutausta ei ole tae rikkaudesta, kuten sisarukset hyvin tietävät, mutta se on merkittävä avu avioliittomarkkinoilla. Dorotea on lisäksi kaunis, mutta Julia lähinnä arkipäiväinen. Hän onkin tarinan keskushenkilö, joka on saanut liikanimen ruma kreivitär. Sitten on vielä Carolina, joka on kaunis ja rikkaasta, mutta porvaristaustaisesta perheestä. Hänen päämääränsä on kuulua ylhäisöön. Augusta taas on kaikkea tätä: kaunis, rikas ja ylhäinen. Luonteen kauneutta häneltä kuitenkin puuttuu, ja Augusta onkin esimerkki siitä, miten ulkoiset puitteet eivät auta, jos sisus on mätä.

Teoksessa tarkkaillaan kaikkien näiden naisten yhteiskunnallista asemaa ja arkea. Huomionsa saa myös miesväki, joka kuuluu näiden naisten lähipiiriin joko sukulaissuhteen kautta tai ystävyyden siten. Teoksessa nähdään myös "miehenmetsästystä", kihlautuminen ja häätkin. Paljon kuitenkin tapahtuu, eikä kaikki välttämättä kulje sitä rataa kuin alussa näyttäisi tapahtuvan.

Mielestäni tämä teos oli alusta lähtien hyvin selkeä kaikin puolin. Aikaisemmin minua on Utrion teosten kohdalla hieman vaivannut se, että alussa esitellään paljon hahmoja ja ainakin äänikirjan kohdalla on ollut vaikea pysyä selvillä siitä kuka kukin on. Tässä teoksessa ei sitä ongelmaa kumminkaan ollut, vaikka monta hahmoa heti alussa esiteltiinkin. Jokainen hahmo oli niin omanlaisensa, että heidät oli helppo muistaa. Tarina myös eteni selkeästi ja riittävän tasaisesti, jotta juonenkäänteisiin oli helppo päästä kiinni. Kokonaisuutena tämä oli tasapainoinen teos, jonka juonenkäänteet pitivät mielenkiinnon yllä. Juonen parissa oli helppo viihtyä, sillä etenkin keskushahmo Julia osoittautui kiinnostavaksi ja vahvaksi yksilöksi, jonka vaiheita kiinnostuksella seurasin. Teos ei kuitenkaan ole vain viihteellinen, vaan siinä nähdään läpileikkaus paitsi naisen asemasta myös yhteiskunnallisista normeista 1800-luvun Suomessa.

♠♠♠♠