keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Mielensäpahoittaja - Miehen työt

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja - Miehen työt
144 s., WSOY 2016
 
Lähtökohtaisesti en ole ollut kovin innostunut siitä, että Mielensäpahoittaja-kirjat saavat jatkumoa tietokirjallisemmassa muodossa, sillä olen ajatellut Mielensäpahoittaja-hahmon käyttämisen niissä lähinnä rahastuskikkana. Mielensäpahoittaja - Miehen työt on ensimmäinen kolmesta kirjasta, joissa on yhdistetty tietokirjaa ja koko kansalle hyvin tutuksi käyneen Mielensäpahoittajan ajatuksia. Tulossa on vielä Mielensäpahoittajan keittiössä ja Mielensäpahoittajan hiihtokirja. Täytyy myöntää, että Miehen työt oli ihan hauska lukupaketti ja saatan hyvinkin lukea myös kaksi tulevaa kirjaa jahka ne ensin ilmestyvät.
 
Mielensäpahoittaja - Miehen työt käy läpi kaikenlaiset talon sisä- ja ulkotyöt, jotka tulisi suorittaa ajallaan. Niitä höystää mielensäpahoittajan mielipiteet ja tämän tyypillinen elämänasenne. Mielestäni kodin työt on ihan hauskasti saatu istutettua Mielensäpahoittajan kuvaamiksi ja tämä teos on tietokirjaluokituksestaan huolimatta melko viihteellinen. On tässä kuitenkin asiaakin, sillä Mielensäpahoittaja kertoo mm. miten säilötään talven varalle, hakataan halkoja, huolehditaan lastenkasvatuksesta ja hoidetaan metsää. Kokonaisuus on muodostettu Mielensäpahoittaja-hahmon kokemuspiirin ympärille, joten tällä on sanottavaa asiaan jos toiseenkin.
 
Tässä teoksessa oli yksi ajatus, joka jäi erityisesti mieleeni. Kyseessä on Mielensäpahoittajan sutkautus, jonka mukaan jokamiehenoikeuksista pitäisi tehdä jokamiehenvelvollisuuksia: metsien sato pitäisi hyödyntää joko omiksi tarpeiksi tai jopa myyntiin, jos siltä tuntuu. Tulkitsinpa tuon tarkoittavan myös sitä, että ihmisten luontosuhdetta sopisi nykymaailmassa vahvistaa, ja siinäpä mielensäpahoittaja on kyllä oikeassa. Muutenkin tyypillä on nasevia mielipiteitä, jotka ovat tyyliltään täysin aikaisempien kaunokirjallisissa teoksissa ilmestyneiden mielipiteiden kaltaisia.
 
Kokonaisuutena tämä oli siis ihan kiva kirja, joskaan en oikein osaa ajatella tätä pelkkänä viihdelukemisena sen enempää kuin tietokirjallisena teoksenakaan, vaikka epäilemättä tässä on kuitenkin faktat kohdillaan opastuskohdissa. En oikein siis tiedä onko tämä lintu vai kala ja kyllä minulle jäi edelleen hieman kysyvä olo sen suhteen, että mitä tarkoitusta varten tämä teos on tehty. Tietenkään kaikella lukemisella ei aina tarvitse olla mitään erityistä hyötytarkoitusta, mutta en silti osaa sanoa millaisen lukunälän tai tiedontarpeen selättämiseen tämä teos on tarkoitettu. Ehkä tulkinta jätetään lukijan päätettäväksi.

8 kommenttia:

  1. Tämä nyt vaan on pakko joskus lukea! Vähän etukäteen jännitän myös, että miten tämä on toteutettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että en ole ainoa, jota tämä hieman epäilytti!

      Poista
  2. Ensimmäinen Mielensäpahoittaja ei kyllä huvittanut meistä kumpaakaan, vaikka suurin osa on siitä tainnut pitää. Näitä uudempia ei sitten ole tullut luettua ollenkaan.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kyllä pitänyt muista Mielensäpahoittajista,vaikka Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja ei oikein sytyttänytkään. Siinä oli mielestäni jo liikaa tekemällä tekemisen makua, kaksi aiempaa ja Miniä sen sijaan naurattivat huolella, vaikka olinkin niitä kohtaan tosi ennakkoluuloinen - en nimittäin oikein edes tiennyt, että mistä on kysymys ja millaisia kirjoja ne ovatkaan. Muistan lukeneeni Miniää eräässä seminaarissa, jossa olin muka-skarppina opiskelijana ja olin monta kertaa purskahtaa huutonauruun, mutta jotenkuten sain hillittyä itseni. Se oli ensikosketukseni Mielensäpahoittajan maailmaan ja heti samaa kyytiä piti päästä lukemaan myös kaksi aiempaa kirjaa.

      Poista
  3. Olen lukenut kaikki Mielensäpahoittaja-sarjan kirjat.
    Ensimmäinen tutustuminen oli, kun kuuntelimme mieheni kanssa ajomatkalla ensimmäistä kirjaa, kun sitä luettiin. Ajattelimme, että se oli stand up komiikkaa. Meistä tuli kertaheitolla Mielensäpahoittajan ystäviä <3 Kirjoissa on myös syvempää sanomaa. Näiden kirjojen suhteen rakastan ääneenlukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole koskaan kokeillut kuunnella Mielensäpahoittajaa äänikirjana, mutta itse luettunakin ne ovat sykähdyttäneet kovasti. Minäkin voisin tituleerata itseäni Mielensäpahoittajan ystäväksi, sillä hänellä on marmatuksensa lomassa monta hyvää ja totta ajatusta!

      Poista
    2. Tämä tietoteos oli todella kiva :)

      Poista
    3. Mukava kuulla, että pidit tästä :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.