keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Valo pilkkoo pimeää

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää
76 s., Kirjankustantamo Sanasato Oy 2016
kansi ja kuvitus: Anna Kytömäki

Valo pilkkoo pimeää on Pekka Kytömäen toinen runoteos, jonka lukemista olen odottanut jo hyvän tovin. Luin siitä kehuvia arvosteluita ja lisäksi törmäsin pariin runositaattiin, jotka teemoillaan viimeistään vahvistivat, että tämä voisi olla minun kirjani: kissoja, kirjoja, rakkautta ja luontoa. Olin kovin mielissäni siitä, että palauttaessani tätä kirjaa se lähti varauksena seuraavalle lukijalle, sillä tämä teos on kyllä oikein mukava paketti ja olisi sääli sen joutua hyllyä lämmittämään.
Valo pilkkoo pimeää on kirja, jonka runot ovat helppotajuisia, mutta silti kauniita. Osaa runoista voisi oikeastaan kutsua mietelauseiksi, sillä ne ovat lyhyitä parilla sanalla kauniisti esiin loihdittuja ajatuksia. Kytömäen tyyli on periaatteessa aika moderni eikä hän juuri käytä loppusointuja. Olen blogissani tuonut muutaman kerran esiin, että perinteinen runo on minun juttuni, mutta vaikka Kytömäki kirjoittaa modernimpaa runoa, pidin hänen runoistaan. Arvostan hänen taitoaan käyttää sanoja niin, että ihan muutamilla sanoilla hän saa esiin kauniita ajatuksia. Osa sopisi mielestäni jopa mietelausetauluksi!

Tämän kokoelman runoista pidin eniten niistä, joissa esiintyy kissoja tai kirjoja, sillä kumpikin aihepiiri on minulle läheinen. Vaikka jotkin runot nousivat itselleni lähimmiksi, niin en moiti mitään tämän kirjan runoa tai osaa, sillä mielestäni tämä teos on tasalaatuinen kokonaisuus. Oli oikein mukava lukea tällaisia helppotajuisia runoja ja viehättyä niistä ilman sen suurempaa tulkintaa ja pohdintaa. Täytyy varmaan jossain vaiheessa yrittää hankkia käsiinsä Kytömäen aikaisempi runoteos Ei talvikunnossapitoa, sillä tämän teoksen perusteella tykästyin hänen tyyliinsä!

4 kommenttia:

  1. Mikäs sen parempaa kuin kissat ja kirjat. Pitää tutustua! Olen kuullut ja nähnyt kannenkin, mutta piti nyt lisätä goodreadsin tbr-listalle, ettei unohdu :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eipä sitä paljon parempaa voi olla kuin kissat ja kirjat! Parhaimmillaan molemmat loistavia asioita. :-) Tilasin juuri eilen itselleni kaukolainaksi Kytömäen aiemman runoteoksen, sillä sitä ei löytynyt mistään käyttämistäni kirjastoista. Runojen hankinta tuntuu olevan valitettavan vähäistä!

      Poista
  2. Hei Jonna, kiitos kivasta blogijutusta! Olipa tosi mukava kuulla, että pidit runoistani. Toivottavasti myös esikoiskokoelma maistuu – siinäkin on useita kirja-aiheisia runoja ja kaksi kissarunoakin, mutta ne ovat erilaisia kuin tässä kirjassa, ne on nimittäin kirjoitettu vanhasta kissasta. Suotuisaa alkanutta vuotta sinulle ja kissaystävillesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Odotan kyllä jo milloin mahdan saada esikoiskokoelmasi käsiini, kuulostaa ainakin lupaavalta. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.