Minna Suvanto: Kipinöitä
Saga Egmont 2023
lukija: Saara Lehtonen
Kuuntelin Minna Suvannon teoksen Kipinöitä vähän ekstemporee, kun kaipasin kuulokkeisiini äkkiä jotain kevyttä kuunneltavaa nurmikonleikkuuseuraksi. Kipinöitä täytti tuon tarpeen ja viihdyin tarinan parissa ihan hyvin, vaikka ei tämä nyt kovin suuri elämys muuten ollut.
Kaupungin kulttuuritoimessa Tampereella työskentelevä Anna yrittää luovia työnsä, eskari-ikäisen Osku-poikansa ja Lapualla tyhjillään olevan lapsuudenkotinsa välillä sen minkä taitaa. Työhönsä hän on alkanut pikkuhiljaa leipiintyä ja elämänmuutos houkuttelisi, mutta Anna ei ehkä oikein itsekään tiedä mitä haluaisi tehdä tai missä asua. Äidin kuoleman jälkeen Annan tukiverkko on harventunut entisestään, mutta Lapualla olisi veljen perhe lähellä.
Kipinöitä oli sellainen perustason ihan jees -viihdekirja. Aika paljon oli sinkoilua Tampereen ja Lapuan välillä, mikä välillä toi suorastaan tukalan tunteen kiireestä. Olen huomannut, että minulle tulee herkästi sellainen tunne, jos hahmot liikkuvat tiiviissä tahdissa paikasta toiseen. Itse hahmot kuitenkin olivat varsin kivoja ja miljöökin monin paikoin kotoisan tuntuinen, etenkin Annan kotitalo Lapualla oli kuvattu viihtyisästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.