tiistai 20. elokuuta 2024

Mikä jäi kertomatta

Ruth Jones: Mikä jäi kertomatta
Bazar 2024
alkup. Love Untold
suomentanut Helene Bützow

Kirja, johon tartuin kyynelientäyteisen kirjavinkin ansiosta. Näin taannoin kustantajan Instagram-stoorissa @jaatynytbanaaniofficial tekemän kirjasuositusvideon, jossa hän herkistyi kyyneliin asti kirjasta kertoessaan. Ajattelin heti, että tämä kirja pitää selvästi kokea itse. Luin ja pidin. Välillä tuntui, että suorastaan imeydyin mukaan kirjan maailmaan.

Kirja kertoo neljän sukupolven naisista. Grace on lähes 90-vuotias teräsnainen, joka asuu edelleen omassa talossaan ja kantaa huolta niin jälkipolvistaan kuin yhteisestä kodista vanhainkotiin muuttaneista Johnista ja tämän sisaresta Cissiestä. Elin on Gracen viisikymppinen tyttärentytär, joka on rakentanut minuutensa vahvan ammattilaisroolin, koulutuksen ja perhekulissien varaan. Hänen maailmansa romahtaa, kun aviomies löytää nuoremman naisen. Beca on Elinin taiteellisesti lahjakas tytär, jota ei koulunkäynti voisi vähempää kiinnostaa. Hän haluaisi vain olla rauhassa jatkuvilta odotuksilta. Ja sitten on vielä Alys, Gracen tytär ja Elinin äiti, josta ei ole kuultu 30 vuoteen.

Pidin tämän kirjan henkilöhahmoista, sillä heissä oli inhimillisyyttä. Kun katsoo sukupolvien ketjua, onhelppo ymmärtää heidän persooniensa erityispiirteitä, kuten esimerkiksi Elinin tarvetta kontrolloida kaikkea. Tarinaa kerrotaan vuorotellen heidän kaikkien näkökulmasta, mikä tuo syvempää ulottuvuutta niin persooniin kuin tapahtumiinkin. Sukupolvien väliset suhteet on pääosin kuvattu varsin uskottavasti, mutta välillä sorruttaan lyhyimpään tiehen ja helpoimpaan ratkaisuun. Miksi rakentaa ristiriitoja ja konflikteja, jos kaikki kuitenkin ratkaistaan sormia napsauttamalla, jopa vuosikymmenien takaiset kipeät kohtaamiset?

Ruth Jones on selvästi taitava rakentamaan juonikuvioita ja kuljettamaan tarinaa monessa tasossa. Oli nautinto lukea kirjaa, joka oli näin helppoa ja mukaansatempaavaa luettavaa. Loppuratkaisu oli mielestäni tietyllä tavalla varsin ilmeinen, kun nyt jälkeenpäin ajattelee, joten oma lukukokemukseni ja suurin innostukseni tätä tarinaa kohtaan ehkä hieman lässähti siinä. Voisin kuitenkin lukea Jonesilta jotain muutakin, jos ja luultavasti kun hänen tuotantoaan suomennetaan lisää.

4 kommenttia:

  1. Ruth Jonesin kirja oli kyllä sellaista woke-paskaa, ettei pahempaa voi olla. Pakotetaanko nämä nykykirjailijat työntämään kirjansa nykyään täyteen homoja, lesboja ja transuja??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tunnista tätä kirjaa kommentistasi. Vaikka tässä nouseekin esille seksuaalivähemmistöt, niin mielestäni se ei pomppaa mitenkään erityisesti esiin, vaan sujahtaa tarinaan luontevasti.

      En myöskään näe tätä laajempana kirjallisuuden ilmiönä, mutta minulla on tuntuma, että erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuudessa aihe saattaa olla enemmän esillä. Vaikea sanoa, kun en niitä niin paljon lue, että voisin antaa kaikenkattavan mielipiteen. Joka tapauksessa kirjallisuutta löytyy moneen makuun, ja jos jossakin kirjassa jokin asia häiritsee, niin kannattaa jättää kirja kesken. Elämä on liian lyhyt itselle epämieluisten kirjojen lukemiseen!

      Poista
  2. Kiinnostava sukupolvitarina! Menee lukulistalle.

    VastaaPoista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.