keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Buddenbrookit


Mann, T.: Buddenbrookit
suom. Ilona Nykyri
644 s., WSOY 2010
alkup. Buddenbrooks - Verfall einer Familie 1901


Ostin Thomas Mannin läpimurtoteoksen Buddenbrookit viime kesänä stipendirahoillani, koska se vaikutti lupaavalta ja nyt oli saatavilla kaiken lisäksi uusi suomennos, edellinen kun oli vuodelta 1925. Melkein tekisi mieli sanoa, että tämä oli virheostos, mutta en oikeastaan tiedä oliko se sitä. Ehkä luen sen uudelleen 20 vuoden kuluttua ja olen eri mieltä, ehkä en.

Buddenbrookit - erään suvun rappio, kertoo Buddenbrookien menestyksekkäästä kauppiassuvusta 1800-luvun puolivälin Lyypekissä. Tarina etenee kronologisesti sukupolvi sukupolvelta monien vuosikymmenien ajan, aina 1880-luvun tienoille saakka. Tarinan keskeiset hahmot ovat epäonnekkaita Buddenbrookin sisaruksia; Thomas, Christian ja Antonie. Kullakin on oma tarinansa ja kohtalonsa, eikä teos edes yritä kovinkaan paljon nivoa niitä yhteen.

Buddenbrookit on varmasti ollut ilmestyessään ensi kerran melkoinen menestys enkä toisaalta ihmettele sitä, mutta kuitenkaan se ei tee vaikutusta minuun nyt yli sata vuotta ensi-ilmestymisensä jälkeen. Syynä tähän on esimerkiksi turhanaikainen yhteen yksityiskohtaan paneutuminen, kuten Antonien ylähuuleen tai Hannon sinertäviin silmänympäryksiin. Niitä toistetaan läpi kirjan jatkuvasti, ja lopuksi se alkaa jo kyllästyttää. Lisäksi ärsyttää ajan paikotellen nopeakin eteneminen, sillä koko ajan sai miettiä, että kuinka vanha se ja se nyt oli ja mikä vuosi nyt onkaan. Se teki kirjan vaikeasti seurattavaksi. Teos myös paneutuu liiaksi johonkin sivuseikkaan, kuten johonki musiikkikappaleeseen kuvaillen kaikki akordit ja muut, jotka eivät sano musiikkia harrastamattomalle yhtään mitään. Kuvailu kestää jopa sivun! Siinä vaiheessa ehtii jo melkein unohtaa mitä lukee... Lisäksi teoksessa paneudutaan esimerkiksi Hannon koulupäivään yksityiskohtaisen tarkasti, minkä itse näen melkoisen tarpeettomana juonen kannalta.

Takakannen teksti kuulosti houkuttelevalta ilmaisuillaan "menestyksen päivistä kohti vääjäämätöntä tuhoa" ja "rappion siemen", mutta itse en tunnista näitä kirjasta tai en ainakaan käyttäisi noin vahvoja ilmaisuja, sillä teos etenee tasaisesti ilman suurempia yllätyksiä tai nykypäivän mittakaavassa olevia skandaaleja.

♠♠♠

3 kommenttia:

  1. Yllättävän hyvät pisteet kuitenki, vaikket hirveesti tykännykää!

    VastaaPoista
  2. Joo no pisteet tuli lähinnä siitä, että teos on kuitenkin ollut aikoinaan menestys ja sinänsä sukukronikka oli kiinnostava, vaikak teos pitikin sisällään niin paljon turhaa liibalaabaa. :D

    VastaaPoista
  3. Eeeei pisteitä saa antaa sen mukaan millasen arvostelun se on yleisesti saanu. ;) Mutta okei, hyväksyn selityksen. :D

    VastaaPoista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.