Tuuri, Antti: Rata
207 s., Otava 2010, 3. p.
Halusin lukea tähän väliin jonkin ohuen ja "helpon" kirjan, joten nappasin hyllystäni Antti Tuurin teoksen Rata. Ostin tämän joskus viime keväänä seurakunnan järjestämästä kirjamyynnistä, jossa jokainen kirja maksoi euron. Eipä tästä olisi kannattanut enempää maksaakaan. Siispä sanon teille: älkää tuhlatko aikaa tähän. Tai vastaavasti: jos joskus tulee univaikeuksia, niin kannattaa lukea tätä, sillä unen tulo on taattu.
Rata kertoo tammikuusta 1942, jolloin tehdään tuhoamisretki Muurmannin radalle. Kaksi pataljoonaa miehiä ja yli 250 hevosta matkaavat kovissa pakkasissa läpi tiettömien erämaiden kohti rataa, aikeinaan katkaista se ja pysäyttää venäläisten kuljetukset. Takakansi lupaa seuraavaa: "-- mestarillisesti hän kertoo vuoden 1942 tuhoamisretkestä äärimmäisissä olosuhteissa". Itse en nähnyt tässä mitään erityisen mestarillista.
Oikeasti en vieläkään ole selvillä siitä kuka tämä minäkertoja-päähenkilö oikeastaan on. Välillä tuli tunne, että onko se Tuuri itse, mutta se ei ole mahdollista: hän on syntynyt vuonna 1944. Teoksessa ei mainittu kuin korkeampiarvoisten sotilaiden nimiä, muut olivat nimetöntä massaa, mikä on mielestäni jotenkin aika tylsää.
Mitä tässä kirjassa sitten oikeasti tehdään. No hiihdetään, hiihdetään ja vielä kerran hiihdetään. Ja lepotauollakin tämä päähenkilö haluaa katsomaan toisessa pataljoonassa kulkevaa veljeään ja hiihtää tämän luo vapaaehtoisesti, vaikka juuri oli ollut niin rättipoikki. Hienoinen ristiriita vai? Niin ja sitten miehet palelevat ja syövät jäätynyttä sissimuonaa aika usein. Niin on juu varmasti ollut, mutta eikö tekstiä olisi voinut jotenkin elävöittää eikä vain "todeta" joka asian. Ja lisäksi en ymmärrä miksi juuri tämä päähenkilö muka joutuu miltei jokaisena yönä (jolloin tulenteko sallitaan) kipinämikon hommiin, jos omassa joukkueessa on miehiä hieman enemmän kuin yön tunneiksi tarvittaisiin.
Mielestäni tähän teokseen olisi voinut liittää kartan, koska ainakin minun on hyvin vaikea hahmottaa alueita ja paikkoja, jossa pataljoonat kulkevat. En ole koskaan ollut mikään huippuhyvä maantiedossa ja on aika tylsää, kun ei osaa arvioida missä tämän teoksen tapahtumat tapahtuvat.
Jos tässä teoksessa on jotain hyvää, niin Tuuri todella saa lukijansa tuntemaan sen kylmyyden ja pakkasen, jossa miehet palelevat. Sen osion hän on kuvannut siis melko mainiosti. Lisäksi hän nostaa esiin suomalaisten venäläisten varalle asentamien miinojen ja ansojen käyttöä, joka ainakin minua hieman kylmää. Se tuo esiin sodan raadollisuuden, sen että todella haluttiin tappaa puolin ja toisin.
Teos loppuu mielestäni kuin kanan lento, eikä viimeisestä osasta saa selkoa: miksi näin toimittiin ja mitä siitä seurasi. Teos vain loppuu. Tämän teoksen luettuani en oikein ymmärrä miksi Antti Tuuri on niin suosittu. Minulla on TBR100 -listallani toinen Tuurin teos, joten tulen vielä sen joskus lukemaan: mutta en kyllä odota sitä mitenkään innolla.
♠
Hei! En oikein tiennyt mihin tunkisin tämän viestin, niin pistän sen nyt tähän.. :D Huomasin profiilistasi, että opiskelet kirjastoalaa ja tähtäät kirjastoon ihan töihinkin. Arvostaisin ihan äärettömän paljon, jos viitsisit kertoilla, että missä koulussa (ammattikorkea, yliopisto, ja mahdollisesti ehkä paikkakuntakin?) opiskelet, millaisia opinnot ovat noin yleensä olleet, mikä on mukavaa ja mikä vähän tylsempää ja kaikkea mahdollista mitä alan opinnoista nyt ikinä keksit omakohtaisesti kertoa.
VastaaPoistaTilannehan on se, että olen itse nyt 19-vuotias, viime kevään ylioppilas, joka ei vielä valmistuttuaan tiennyt yhtään mihin suuntaan lähteä. Vasta kesän jälkeen alkoi kirjastoala kolkutella mielen perukoilla, olenhan aina ollut innokas lukijakin. Pääsinkin nyt loppuvuodeksi harjoittelijaksi kirjastoon, ja olen nauttinut siitä äärettömän paljon. Keväällä olisi sitten tarkoitus pyrkiä alan opintoihin - siksi olisi aivan mahtavaa, jos saisin kuulla joltakulta kommentteja nimenomaan kirjastoalan opinnoista. Vielä parempi, kun ikäsi on niin lähellä omaani. En nimittäin omakohtaisesti tunne ketään lähipiiristäni, joka olisi kirjastoalalle suuntaamassa. :/
Ja tämän vähintään romaanin mittaisen viestini jälkeen jään odottelemaan vastaustasi. Kiitos jo etukäteen jos vaivaudut! :D
(Ps. En tiedä mitä olin evottanut, mutta olin onnistunut jättämään tämän viestin syyskuun postauksiin.. Noh, poistin sen sieltä ja laitoin vähän uudempaan, josko se olis kuitenkin täältä vähän helpommin huomattavissa.. >D)
Joo tosiaan, multa aina jää noita vanhempien postausten kommentteja huomaamatta, kun yleensä vaan tsekkaan tästä näkyvissä olevien kommenttitiedot päällisin puolin! :D Oon yrittänyt ryhdistäytyä tässä asiassa, mutta tulos ei oo ollu kovin hyvä. :D Voisin lähettää sulle sähköpostia, niin saisit vähä laajemmankin kuvan kuin tänne kommenttilaatikkoon kirjoiteltuna (en viitsi kaikkea kertoa kaikkien näkyville :). Eli siis jos sposti-osoitetta saisin, niin olis hyvä, en löytäny sitä tuolta sun blogista (eipä mullakaan omaani täällä oo.. :D)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOi, arvostaisin kovasti! Voisit pistää postia osoitteeseen varjelum@gmail.com , sieltä voin sitten lukaista. ^^
Poista