tiistai 30. lokakuuta 2012

Rebekka: Yllätysten ysi

Lehtinen, Tuija: Rebekka - Yllätysten ysi
271 s., Otava 2012

Rebekka: Yllätysten ysi on punapäisestä papintyttärestä kertovan sarjan seitsemäs osa. Kesän korvalla luin edellisen osan Mansikoita ja morsiusneitoja, jolloin kerroin päähenkilöstä ja sarjasta ylipäätään vähän tarkemmin. Yllätysten ysissä Lehtinen vastaa mielestäni hieman tuohon edellisessä tekstissä peräänkuuluttamaani "normaaliuteen".

Yllätysten ysi kertoo Rebekan elämästä peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Hänen elämässään tapahtuu taas vaikka mitä: järjestetään reippaasti iltamat luokkaretken varainkeruun vuoksi, osallistutaan huovutuskurssille ja saadaan uusia tuttavuuksia. Kuulostaa taas hyvin pirteänsirkeältä ja sitä se onkin, mutta nyt kuvioihin on astunut jopa hieman ongelmia. Yhteydenpito Jerryn kanssa hiipuu ja lopulta välit katkeavat kokonaan, Rebekka ei tiedä mihin kouluun hakisi ja kuvioihin astuu "uusi" poika. Tässä teoksessa pikkusiskot Saimi ja Selma jäävät taka-alalle, joten tulee tuntuma, että nyt kirjoitetaan vähän "isommille tytöille".

Mielestäni Rebekka näyttäytyy edelleen hieman liian erikoisena henkilönä ikäisekseen, mikä häiritsee minua suunnattomasti. Rupeaa ihan ärsyttämään, kun koko ajan ollaan niin päivänsädettä ja totta kai autetaan vanhempia ja tuttujen mummoja ja vahditaan lapsia ja tehdään kaikenlaista muutakin ihan mukisematta. Miksi Rebekka ei voisi joskus kapinoida?

Kirjan nimi Yllätysten ysi ei mielestäni kovin hyvin kuvaa kirjan sisältöä näin loppupeleissä, koska mitään yllättävää ei varsinaisesti tapahtu koulun suhteen. Tietysti tapahtumat liittyvät tiettyyn ajanjaksoon päähenkilön elämässä, mutta nimen perusteella odotin silti enemmän jotakin kouluun liittyvää juonikuvioita. Kirjan kansi on mielestäni myös hyvin poikkeuksellinen tässä sarjassa, koska siinä Rebekka ensimmäistä kertaa näyttäytyy muuta kuin hymyilevänsä papintyttönä. Lisäksi tässä kirjassa kirjoitustyyli hieman vaihtuu eri-ikäiselle suunnatuksi, minkä kyllä huomaa heti. Samaten "lapsellisia" elementtejä on karsittu: enää ei niin leikitä barbeilla tai siskojen kanssa.

Tämä oli ihan jees luettava taas, sellainen välipalakirja, mutta en minä tätä mitenkään ahmimalla lukenut. Minulle on jäänyt sellainen olo, että Rebekat eivät oikein pure enää: aluksi suosio oli aika taattua ja kirjat olivat koko ajan menossa kirjastosta, nyt ne vain odottelevat hyllyssä ottajaansa. Kesällä huomasin, että upouusi Rebekka nökötti hyllyssä miltei 3 viikkoa, ennen kuin joku sen mukaansa nappasi. Samaten sarjan muut osat odottavat usein hyllyssä. Olen huomannut tämän muutamassa eri kirjastossa. Ehkä nuoriin ei pure tällainen "liika kiltteys" ja "täydellisyys". Ja ehkä siksi Lehtinen on hieman muuttanut tyyliään.
♠♠♠

5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Mä näin tän kans kirjastossa mutta en - yllätys yllätys - tullut lainanneeks. Mullakin jotenkin into meni Rebekoihin siinä neljännen, tai en ees muista monennenko kirjan kohdalla. Just toi liika kiltteys ja sellanen epäuskottavuus mikä tulee kaikesta siitä intoilusta ja hösäämisestä mihin Rebekka ryhtyy, ne jotenkin latistaa tunnelman. :D Mä oon varmaan tän jo joskus sanonukin mut mä tykkään yleensä kauheesti Lehtisen nuortenkirjoista, tai ainakin nuorempana tykkäsin ja nytkin on yks lainassa ja odotan sen lukemista ihan innolla. Mut tää Rebekka-sarja on jotenkin plääh verrattuna moniin yksittäisiin kirjoihin, enkä aikuisille suunnatuista Lehtisistäkään oo tykänny, kun ne on kans jotenkin epäuskottavia ja/tai yllätyksettömiä. Rebekkahan tosiaan lienee vähän nuoremmille suunnattu kun Lehtisen nuortenkirjat yleensä, niin ehkä sekin vaikuttaa. Mut sun kannattais kokeilla joskus jotain muita Lehtisen nuortenkirjoja (jos et niitä vielä oo lukenu), koska ne on kans kivaa välipalalukemista, ihan hauskoja. Ja jos kumminkin Rebekoita oot jaksanut näinkin monta lukea ja kuitenkin jonkun verran tykännyt niin voisit tykätä jostain muusta enemmänkin. Ja mun mielest Lehtisessä on hauskaa myös se että tutut hahmot saattaa vilahdella sivuosissa jossain ihan eri kirjoissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikeesti tajua miksei sun kommentit koskaan näy mulle ajallaan, vaan bongailen niitä vasta kuukausia myöhemmin. :o :(

      Mutjoo, kyllä tää sarja on aika selkeästi suunnattu nuoremmille lukijoille, vaikka esimerkiksi Laurat lähtee liikkeelle kans samasta iästä. Laura on vain paljon aikuismaisempi ja aidompi kuin Rebekka. En oo ikinä huomannut tuota sivuosajuttua, ehkä en ole lukenut Lehtistä tarpeeksi. Pitää tarkkailla asiaa. :D

      Poista
  3. Oon lukenut tässä kesän aikana nyt toista kertaa läpi näitä Rebekka-kirjoja. Nämä loppupään kirjat eivät enää oikein kolahtaneet, lähinnä minua ärsytti tässäkin kirjassa kun Rebekka vouhkasi sen Jerryn kanssa koko ajan. Koko ajan puhuttiin jotain Jerrystä, JERRYJERRYJERRY, ja rupesi myös vähän ärsyttämään koko Rebekka.

    Toinen asia, joka ärsyttää Rebekassa on se, että hän on niin kiltti pappilan tyttö, joka ei koskaan kapinoi vanhempiaan vastaan ja tekee kaiken aina mukisematta! Tuntuu, ettei Rebekalla ole mitään murrosikää edes koko sarjassa, vaikka Mossu harva se päivä kapinoi vanhempiaan vastaan. Aina isä tai äiti ovat tukemassa, ja jostain syystä tämä ärsytti minua ihan mielettömästi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin vuosien jälkeenkin mä niiiiin samaistun noihin tunteisiin, joita sussakin on herännyt! :D Lehtinen osaa kirjoittaa tosi hyviäkin kirjoja (Laurat, Vaniljasyndrooma, Roskisprinssi, Tyttö elää kesäänsä...), joten en ymmärrä miksi hän ehdoin tahdoin on Rebekan kohdalla sortunut tekemään hahmosta ärsyttävyyteen asti stereotyyppisen.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.