Kiirastuli

Yrjö Jylhä: Kiirastuli - Runoja rauhan ja sodan ajoilta

128 s., Otava 1972, 2.p.

1.p. 1941

Yrjö Jylhä on tunnettu erityisesti tästä runoteoksestaan Kiirastuli. Kouluissakin Jylhän tuotannosta mainitaan aina ensimmäisenä tämä, ja olen kuullut sen olevan vaikuttava teos. Olenpas tainnut pari runoakin joskus lukea jostakin koulun harjoitusmonisteista tai vastaavasta. Päätinkin tarttua tähän teokseen nyt, koska en ole aivan hetkeen aikaan lukenut aikuisten runoja.

On todellakin totta, että tästä teoksesta löytyy vaikuttavia ja vahvoja runoja ja niiden teema on selvä: sota ja rauha. Mielestäni tässä teoksessa nousee esille se miten toinen seuraa toista ja vaikuttaa toiseen. Vaikka olisi rauha, ei sodan haamut jätä rauhaan sodan kokeneita ja sodan päättyminen koetaan eri tavoin. Vastaavasti sota-aikana kaivataan rauhaa ja arkisia askareita, ja samalla mahdollisesti pelätään jo uutta sotaa vaikkei edellinenkään ole vielä loppunut.

En osaa valita tästä teoksesta sitä parasta tai vaikuttavinta (vaikuttavimpia) runoa, mutta joissakin tunnelma oli jotenkin käsinkosketeltavampi. Vaikka runot kertoisivatkin sodasta, ei silti tunnu lainkaan painostavalta: mielestäni Jylhä osaa luoda rauhallisen tunnelman raskaastakin asiasta, eräänlaisen pysähtyneisyyden tai tyvenen hetken. Lisäksi tämä teos on tietyllä tavalla vähäeleinen, mutta samalla runsas: on taitolaji luoda voimakkaita tunnelmia ilman suurta paatosta ja samalla täyttää lukijan mieli kuvin ja tuntein.

Olen lukenut parempiakin runokokoelmia. Tai oikeastaan on ehkä väärin sanoa, että parempia. Mutta kumminkin sellaisia, jotka ovat vaikuttaneet minuun enemmän kuin tämä. Joka tapauksessa kyseessä on hieno teos, joka on tosiaankin arvonsa ansainnut.

♠♠♠½