Lukija

Bernhard Schlink: Lukija

227 s., WSOY 1998

alkup. Der Vorleser 1995

suom. Oili Suominen

Sanoin aiemmin lukevani Dickensin Suurten odotusten jälkeen Lundbergin Marsipaanisotilaan. Oli kuitenkin pakko ottaa väliin Schlinkin Lukija, josta on muutama vuosi sitten tehty elokuvakin. Lukijan luin maanantaista kirjallisuuspiiriä varten, joten bloggaan vähän jälkijunassa.

Lukija kertoo 15-vuotiaasta koulupojasta, joka rakastuu parikymmentä vuotta itseään vanhempaan naiseen. Suhde tuntuu kehittyvän sattuman oikusta, mutta jotenkin siinä oli mielestäni tietynlaista tarkoituksenmukaisuutta, kuin molemmat olisivat tarkalleen pyrkineet suhteeseen päämääränä. Heillä on seksisuhde, mutta poika myös lukee naiselle ja he keskustelevat kirjoista. Jotenkin minun silmääni nainen vaikutti kovin emomaiselta ja äidilliseltä poikaa kohtaan, vaikka heillä olikin suhde. Ei perverssillä tavalla, mutta kuitenkin se on aika mielenkiintoinen vivahde.

En haluaisi paljastaa juonesta liikaa, mutta sen voinen sanoa, että pari eroaa yhtä äkisti kuin suhde alkoi ja he kohtaavat toisensa vasta vuosien kuluttua oikeudenkäynnissä, jossa nainen on syytettynä ja jota nuoreksi mieheksi varttunut poika seuraa opintojensa vuoksi. Tuo kohtaaminen osoittaa, että tietynlaista velvollisuudentuntoa ja halua auttaa on edelleen olemassa, vaikka samalla suhteen muisto tuntuu hämmentävän "poikaa".

Teoksen tunnelma on jotenkin kiehtova, se vaatii lukemaan eteenpäin. Samalla tunnelma on ehkä hieman pysähtynyt ja tulee tunne paikoillaan polkemisesta, vaikka juoni koko ajan kuljettaa eteenpäin. Kerronta on tasaista ja selkeää, mutta ei siinä määrin että se tappaisi kiinnostuksen kirjaa kohtaan. Miljöön kuvaus on onnistunutta, samoin teemat on valittu hyvin. Ne ovat hieman eri kontekstissa kuin yleensä, joten siksikin tämä oli mielenkiintoinen.

Tämä on todella aidon oloinen ja asioiden pohdiskelevuus on aitoa, ei sellaista tekotaiteellista sieluntuskaa. Lukija laittaa lukijansa pohtimaan erilaisten tekojen oikeutusta eri näkökulmista, se miltei vaatii ottamaan kantaa. Kirjassa pohditaan myös arvoja, sitä onko omien kasvojen säilyttäminen oikeudenmukaisuutta tärkeämpää. Lisäksi pidän siitä miten kirjan nimi on valittu ja siitä miten se ilmenee kirjassa. Juonen yllätyksellisyys takaa sen, että lukija muistaa Lukijan varmasti pitkään. Tämä teos vakuutti minut siitä, että haluan jossakin vaiheessa lukea Schlinkiä lisääkin. En anna nyt täysiä pisteitä, sillä jotakin uuvuttavaa tässä teoksessa oli. Sitä paitsi pitää jättää muille Schlinkin teoksille varaa korottaa rimaa. :)

Vielä ote takakannesta: "Kiihkeä rakkaustarina syvenee kuvaukseksi kokonaisen sukupolven traumasta. Kaipaus ja häpeä, hellyys ja vastuu ovat tämän surumielisen romaanin teemoja. Älykkäästi pohdiskeleva teos on juoneltaan yllätyksellinen ja jännittävä." Mielestäni se on hyvin kiteytetty.

♠♠♠♠