Anni Nykänen: Mummo
104 s., Sammakko 2010, 2.p.
Ja uutta sarjakuvapostausta taas, tällä kertaa Anni Nykäsen Mummo -sarjakuvasta. Olen aikaisemmin lukenut joistakin lehdistä muutamia strippejä, mutta kokonaiseen albumiin en ole tätä ennemmin tutustunut. Olen pitänyt Mummosta oikeastaan heti ensimmäisen stripin lukemisest lähtien ja erityisesti ne missä seikkailee myös kissa, ovat hyviä.
Mummo kertoo toimeliaasta ja eläväisestä Mummosta, joka joutuu muuttamaan kaupunkiin kerrostaloon yhdessä miehensä Vaarin kanssa. Mukaan lähtee myös heidän hyvinsyötetty kissansa. Kaupungissa Mummo etsii hupia naapurien kyyläämisestä, laukoo totuuksiaan kanssaihmisistä ja tutustuu moderniin teknologiaan ja mediaan. Mummo on suorasanainen, utelias ja ehdottoman hauska ja pirteä sarjakuvahahmo.
Mielestäni Nykänen onnistuu näissä sarjakuvissaan tavoittamaan paitsi huumorin ja lämminhenkisyyden myös totuudenmukaisuuden. Hän tuo huumorin ja pirteyden kautta esille Mummon suuren elämänmuutoksen ja samalla myös sen, millainen meidän maailmamme ja yhteiskuntamme nykyään on. Mummoja (ja vaareja) poljetaan ihan kevyesti lokaan, elleivät he pidä itse puoliaan. Tämä Mummo on sisukas tapaus, joka kieltäytyy murehtimasta tulevaa. Hän huolehtii jälkipolvistaan ja kanssaihmisistään vastaansanomattomalla mummo-otteella.
Tässä sarjakuvassa on hauskaa se miten Mummo omaksuu nykyilmiöitä omalla tavallaan. Samalla näkyy kuitenkin myös se, että Mummo on elänyt pula-ajan ja ei täysin ymmärrä nykymaailman menoa valituksineen ja nirsouksineen. Mummo pelaa pelikonsolilla, kokeilee zumbaa ja liittyy Facebookkiin sekä opettelee nuorisokieltä.
Vaari on sarjakuvassa lähinnä vain sivuhahmona, samoin heidän kissansa ja jälkeläisensä, mutta silti näillä kaikilla on tärkeä osa sarjakuvassa, ilman näitä hahmoja moni asia olisi jäänyt joko esittämättä tai esitetty toisin. Kissa on mielestäni mahtava tapaus, hänen (sen) tempauksilleen ei voi olla nauramatta. Vaari on omalla tavallaan veikeä miekkonen, joka on täysin Mummon tossun alla eikä aina ymmärrä Mummon päähänpistoja.
Piirrostyylillisesti Mummo -sarjakuvassa on jotakin sellaista mistä en pidä. Mielestäni etenkin juuri tuo Mummon hahmo on jotenkin tosi "irvokas" tai sellainen luotaantyöntävä kurttunaamoineen ja patalapputisseineen. Mummossa on kuitenkin jotakin niin herttaista ja ihanaa, että noista piirrosteknisistä miinuksista huolimatta hänestä ei voi olla pitämättä. Hahmojen ilmeet sekä miljöö on toteutettu mielestäni hyvin ja osuvasti, tätä albumia selaa mielellään monta kertaa peräkkäinkin.
Nykänen on omistanut tämän kirjan isomummilleen Martalle, ja lopussa kiitoksissa mainitaan kaikki mummot ja papat. Vaikka tämä kirja on hauska ja Mummon hahmo aika karikatyyrinenkin, niin tästä näkyy kuitenkin koko ajan kunnioitus senioreita ja menneitä sukupolvia kohtaan. Se on yksi osa tämän teoksen viehätysvoimaa. Hieno kokonaisuus kaikenkaikkiaan. Pientä miinusta arvosanaan annan siitä, että piirrostyyli ei täysin vakuuta minua.
♠♠♠♠½
Mummo on ihana! Mä tykkään jopa sen tisseistä ihan niinkin paljon, että jaksoin katsella niitä parina kuukautena seinäkalenterista keittiön seinällä :D
VastaaPoistaHeh, Mummossa on charmia. :D Tosin ei kyllä ulkonäöllisesti juurikaan, joten itse en jaksaisi katsella varmaan häntä kalenterista :D
PoistaMinäkin pidin tästä sarjakuvasta, mutta eräs mummo sitten taas ei :D En siis välttämättä suosittelisi kovin iäkkäälle lukijalle ;)
VastaaPoistaOlisi kyllä mielenkiintoista tietää, että miksi tämä mummo ei pitänyt tästä sarjakuvasta. :D Onhan tämä melko kärjistetty ja joku voi ottaa hernekeiton nenäänsä siitä, että tämä Mummo on kuvattu niin kovin voimakkaasti muiden asioihin puuttuvaksi uteliaaksi kyyläksi. Mutta ehkä silloin kumminkin se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. :P
PoistaHassu juttu, juuri eilen ajattelin että pitäisikin blogata Mummosta kun tovi sitten luin tuon ekan osan :)
VastaaPoistaMummo on mainio, vaikka tosiaan piirrostyyli on ehkä vähän liian..kärjistetty tms..
Nää sattumat on aina hauskoja, että joku on just lukenut jonkun saman kirjan ja aikoo blogata siitä. Sattumat ovat erityisen hauskoja silloin, kun kyseessä ei edes ole mikään uutuusteos. :)
PoistaPiirrostyyli on kyllä melko kärjistetty, mutta itse en pidä sitä ärsyttävänä muissa hahmoissa kuin Mummossa. Muut ovat jotenkin "aidompia" ja sellaisia tasaisempia, Mummon hahmo on se kärjistetyin osa.
Vaikuttaa sisällöltään mielenkiintoiselta! Minä aina pienenä ajattelin että mummot ovat vaan mummoja. Mutta nyt ymmärrän että mummot ovat naisia siinä missä muutkin naiset ja tällainen kärjistetty piirrostyyli saattaa osittain sen vuoksi loukata (vain arvailen). Naiseus säilyy iästä huolimatta. :)
VastaaPoistaSuosittelen tätä kyllä kaikille! :) Kommentissasi on hyviä pointteja, ja mielestäni tässä kirjassa on kyllä otettu huomioon se, että naiseus todella säilyy iästä huolimatta: ja sen muuttumisella tehdään lempeää pilaa mummon itseironian muodossa. Ja etenkin tuossa Mummo 2 -teoksessa tulee esiin myös se, että myös mummojen ja pappojen elämään kuuluu rakkautta. :)
Poista