torstai 23. tammikuuta 2014

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
174 s., Otava 2013
julkaistu aiemmin Kauneus & Terveys -lehden jatkokertomuksena
kansi: Sanna Mander

Olen lukenut kaikki Riikka Pulkkisen aikaisemmin ilmestyneet teokset, mutta suhtautumiseni hänen teoksiinsa on ollut hieman ristiriitaista. Totta ei kauheasti sykähdyttänyt, mutta Rajasta pidin ja Vieraskin oli ihan sujuvaa luettavaa. Oikeastaan minulla ei ole ollut kauheasti moitittavaa hänen teoksiensa suhteen, mutta en ole kyllä ylistyssanojakaan keksinyt. Ehkä nyt alkaisi olla niiden aika, sillä jatkokertomuksesta muokattu Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän oli mielestäni mainio teos.

Aikaisemmin Riikka Pulkkisen kirjat ovat olleet enemmän tai vähemmän vakavia, mutta tämä teos oli jotain vallan muuta. Oli ilahduttavaa huomata miten hyvin Pulkkinen hallitsee myös kepeyden ja vallattomuuden sekä huumorin. Tämä kirja sisältää kepeydestään huolimatta monia totuuksia ihmissuhteista ja ihmiselämästä, joten siinä mielessä tässä on sitä samaa tuttua otetta kuin Pulkkisen muissakin teoksissa. Tuo hienoisesti vallaton arjen filosofia oli mielestäni tämän teoksen parasta antia.

Iiris Lempivaara on hieman alle 30-vuotias nainen, joka joutuu kokoamaan itsensä uudelleen, kun Aleksi jättää hänet seitsemän vuoden jälkeen ja ilmoittaa, että ei ole koskaan rakastanut. Iiriksen matkalla kohti eheämpää minää on mukana sisko Jennifer, paras ystävä Elina sekä naapurinmummo Marja-Liisa. Iiris huomaa kuitenkin, että vaikka matkalla on mukana ystäviä, on tärkein oivallettava itse.

Iiriksen "selviytymistarina" tai "uudelleen syntyminen" on sangen vallatonta, hän tekee ja toimii, mutta joutuu välillä pysähtymään ja miettimään asioita uudelleen. Iiriksen kohelluksista on hauska lukea, oikein hymy nousi huulille, mutta samalla kuitenkin filosofoinnit elämää nähneen Marja-Liisan kanssa tuovat kirjaan syvyyttä ja jonkinlaista liikuttavuutta. Ystävyys voi muodostua, vaikka ikäeroa olisikin melkein 60 vuotta. Ja mitä tulee rakkauteen ja ihmissuhteisiin, niin samat tosiseikat pätevät vuosikymmeniä. On hienoa, että Pulkkinen on tuonut tähän uusia ulottovuuksia erilaisten elämäntilanteiden kautta. Ne tuovat Iiriksen eteen erilaisia tilanteita ja kasvattavat häntä, joten kirja menee tasaisesti eteenpäin. Kokonaisuus toimii!

♠♠♠½

11 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, wrrä rämä on mainio. Nimittäin itse pidän paljon Pulkkisen vakavammista romaaneista (tai en niinkään Rajasta, mutta niistä muista) ja olen hieman kaihtanut ajatusta kepeämmästä Pulkkisesta. Varasin kirjan kuitenkin kirjastosta, joten odottelen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kyllä hieman aluksi vierastutti ajatus kepeämmästä Pulkkisesta, mutta ilahduin positiivisesti. :)

      Poista
  2. Minua ei aluksi tämä kiinnostanut, mutta tästä on saanut lukea nyt tosi innostuneita arvioita, joten... Jotenkin päässäni soljuu ajatus, että tämän voisi lukea kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisi kyllä varmasti toimiva kesäkirja! :) Hyvää ja "helppoa" luettavaa. :)

      Poista
  3. Tämä vaikuttaa hauskalta kirjalta, sopisi varmaan hyvin kesälukemiseksi, niinkuin Anni tuossa ylempänä tuumaili. :)

    Blogissani on sinulle haaste! http://kirjoihinkadonnut.blogspot.fi/2014/01/kysymyksia-ja-vastauksia-viikonlopun.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olen sitä mieltä, että kesälukemiseksi tämä sopii hyvin. :)

      Kiitos haasteesta, vastaan siihen lähipäivinä! :D

      Poista
  4. Tämä kommentti ei liity tähän tekstiin, mutta ilahduin niin kovin, kun huomasin, että olet lukenut noin paljon Alasalmea. Olen itse ollut kovasti tykästynyt hänen tuotantoon, ja ihmetellyt, kun en ollut kirjablogeista löytänyt useimmiten koko kirjailijasta yhtään mitään. Erityisellä mielenkiinnolla luin arviosi Valkoisesta naisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tosi mukava kuulla, että arvioni kiinnostavat ja olen tietyllä tavalla hieman "spesiaalimpi" bloggaaja. ;) Alasalmen kirjoista ei kyllä tosiaan pahemmin pidetä ääntä missään, mikä on aika sääli: hänen teoksissaan on paljon potentiaalia. :)

      Poista
    2. Niin ja tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista
  5. Vallattomuus kuulostaa hauskalta :) Kun en ole Pulkkista aiemmin tullut lukeneeksi, tämä saattaa olla väärä pää aloittaa, mutta... kirjaston varausjonoon kenties?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että tästä olisi yhtään "väärin" aloittaa, kunhan vain tiedostaa sen, että muut teokset ovat sitten erilaisia. :) Kun taso on ollut Pulkkisen teoksissa mielestäni hyvin tasainen, niin en usko, että suurempia pettymyksiä tulee, lukipa kirjat sitten missä järjestyskessä tahansa. :) Eli varausjonoon vaan! :D

      Ja sinullekin tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.