maanantai 13. tammikuuta 2014

Sinisiin ilmoihin

Irja Sinivaara: Sinisiin ilmoihin
254 s., Tammi 2009

Irja Sinivaaran romaani Sinisiin ilmoihin päätyi luettavakseni oikeastaan lähinnä siksi, että sen jatko-osa Kevään hämärä vaikutti hyvin mielenkiintoiselta kirjalta. Tavoilleni uskollisena halusin siis lukea edeltävän osan ensin, vaikka Sinisiin ilmoihin ei erityisen houkuttelevalta vaikuttanutkaan. Lukukokemus oli ihan ok, sellaista keskitasoa, mutta jatko-osan lukeminen kiinnostaa siitä huolimatta edelleen.

Sinisiin ilmoihin kertoo kesästä 1939 Suursaaressa Suomenlahdella. Päähenkilönä on hieman päälle nelikymppinen Ida sekä hänen tyttärensä Sanni, mantereelta saareen jo aikoja sitten saapuneet erilaiset asukit. Välillä seurataan tiiviimmin Idan ja Sannin kuvioita, välillä keskiöön siirtyy kauppa-apulainen Vili, kesävieraat Rouva Muusa ja Taiteilija Ahma sekä edestakaisin kulkeva tohtori Erik.

Kirjassa on valtavan paljon hienovaraista jännitettä paitsi ihmissuhteissa niin myös yleisessä tunnelmassa, kun mantereelta kantautuu viestejä Euroopan voimistuvasta liikehdinnästä. Jännitteet eivät kauheasti tihennä tunnelmaa, vaikka ajaisikin hahmoja selkä seinää vasten, joten mikään suuri jännitysnäytelmä tämä kirja ei ole. Mielestäni jännitystä hyödynnetään tehokeinona kunnolla vasta kirjan viimeisellä sivulla. Se on kyllä omiaan houkuttelemaan tarttumaan seuraavaan osaan, mutta samalla hieman liian terävä loppu näin tasaiselle kirjalle.

Kirjan hahmoilla on kyllä mielenkiintoisia ja yllättäviä salaisuuksia, mutta en oikein ymmärrä mikä niiden pointti on, kun ne eivät mitenkään muuta asioiden laitaa tai mukaan särmää. Kaikki vain menee niin kuin aina ennenkin hiljaisuuden vallitessa, vaikka pinnan alla on suuria asioita. Olin hämmentynyt tämän kirjan seesteisestä tasaisuudesta ja värittömyydestä, joka ilmenee myös kerrontatavassa, vaikka aineksia olisi ollut vaikka mihin. Ehkä tässä on koitettu luoda painostavaa tunnelmaa sodan kynnykselle, mutta minä en kyllä kokenut tässä mitään sellaista. Kaikesta huolimatta en voi sanoa tätä kirjaa huonoksi, sillä kuitenkin luin tämän loppuun.

♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Jatko-osa Kevään hämärä kävi minulla kotona kääntymässä kirjastosta, mutta en sitten ehtinytkään sen pariin. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko se tänne sinun blogiisi. :) Yllättävät salaisuudet - itsekin aina odottelen, että niiden tiimoilta kehkeytyy juoneen jotain. Aina on pienoinen pettymys, kun näin ei käykään vaan ollaan ihan muuten vaan salamyhkäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Kevään hämärä saapuu ennemmin tai myöhemmin blogiini, vaikkakin välillä täytyy lukea ja palauttaa muutama muu kirja. :)

      Poista
  2. Nappasin myös tuon Kevään hämärän kirjastosta mukaan Ihminen sodassa -haastetta ajatellen ja vasta kotona huomasin että se onkin jatko-osa. Pitää siis saada ensin käsiin tuo Sinisiin ilmoihin. Jospa se kuitenkin olisi ihan positiivinen lukukokemus, kirjailija ainakin on minulle ennestään tuntematon. Aiemmat romaanit näyttävätkin sijoittuvan nykypäivään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei mullakaan tästä kirjasta sillä tavalla mitään syviä antipatioita ole, vaikka kokonaisuus oli aika lattea. Kyllä tämän kumminkin lukee vaivatta, etenkin jos jatko-osaa odottaa samalla mielenkiinnolla kuin minä (ja ilmeisesti sinäkin!). :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.