Villa Sibyllan kirous

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

426 s., Gummerus 2014

kansi: ?

Villa Sibyllan kirous on kolmas osa Arianna de Bellis tutkii -dekkarisarjaan. Olen pitänyt sarjan aikaisemmista osista (Kuolema sypressin varjossa ja Kosto ikuisessa kaupungissa) paljon, eikä tämäkään osa jäänyt edeltäjiään huonommaksi.

Kosto ikuisessa kaupungissa päättyi mitä jännittävimmällä tavalla, mikä kyllä takasi sen, että tätä kirjaa on todella odotettu. Tässä teoksessa lukija saa hyvin vastauksia pohdituttamaan jääneisiin kysymyksiin, jotka liittyvät etsivä Arianna de Bellisin yksityiselämään ja erityisesti aikaan, jolta dramaattinen muistinmenetys häntä suojelee. Mielestäni Ariannan menneisyyttä ei ollut aina kovin sulavasti kuvattu, vaan hänestä ilmeni yhtäkkiä asioita, jotka tuntuivat jotenkin irrallisilta sen hetkisiin tapahtumiin nähden. Nyt kuitenkin moni menneisyyden solmu on auottu ja palat loksahtelevat kohdilleen, vaikka edelleenkin hänestä jää selvitettävää seuraaviinkin osiin.

Tämän teoksen varsinainen keissi saa alkunsa, kun asianajajaperheen huvila yritetään ryöstää. Talon emäntä on jo pidemmän aikaa saanut uhkauskirjeitä, eikä ryöstöyritys ainakaan paranna hänen mielenrauhaansa. Niinpä hän pyytää apua Ariannalta, joka ryhtyy selvittämään kuka haluaa vahingoittaa perhettä ja mistä syystä. Uhkailijaa jäljittäessään Arianna törmää muinaiseksi luultuun kulttiin sekä rikollisliigaan, mutta myös talouselämän korruptoituneisuuteen ja kieroiluun.

Mielestäni Vala on kehittynyt juonenpunojana hyvin, sillä vaikka hänen aikaisemmatkin dekkarinsa ovat pitäneet mielenkiintoani yllä, niin Villa Sibyllan kirous vei huomioini täysin. Jotenkin myös tyyli on muuttunut vakavammaksi ja lukijalta enemmän ajatustyötä vaativaksi, mikä ei suinkaan ole huono asia. Paras luonnehdinta voisi olla, että jännittävyysaste on noussut eikä Ariannan seikkailut ole enää ihan niin kevyttä luettavaa kuin aiemmin: sellainen leppoisa lenkkeily ja ruoanlaitto on tarinassa rajattu minimiin ja tapaus vie Ariannaa mitä erikoisempiin tilanteisiin. Muutoin Vala on säilyttänyt aikaisemmista osista tutun kerrontarakenteensa siinä missä kykynsä yllättää lukijansa täysin.

Pidin tapaukseen sujutettua antiikin aikaista kulttia oikein mielenkiintoisena lisänä tähän teokseen. Vala osaa maustaa tarinoitaan hyvin peri-italialaisilla asioilla, jotka ainakin minua kiehtovat. Ne syventävät miljöön yhteyttä tapahtumiin, ja se on kyllä Valan kirjoissa hoidettu aina täydelleen. Sen sijaan talouselämän lonkerot olivat mielestäni välillä hieman vaikeatajusia, vaikka en kyllä ole muutenkaan mikään ekonomianero.

Kokonaisuutena Villa Sibyllan kirous on kiehtova dekkari, joka nappaa lukijan erinomaisesti otteeseensa. Vala kirjoittaa pääsääntöisen sujuvasti, vaikka edellä kuvaamani Ariannan taustojen paljastuminen tuntui välillä hieman irralliselta. Harmillista muuten sujuvassa dekkarissa on myös selkeä hutilointi oikoluvussa. Tämä kirja vilisti erilaisia virheitä, kuten toistoa ja puuttellisesti muokattuja lauseita. Se hieman himmensi lukunautintoani, mutta onneksi ei täysin vienyt huomioitani itse tarinasta.

♠♠♠♠½