Hukkakauraa

Enni Mustonen: Hukkakauraa

200 s., Otava 1986

 

Minuun iski äkillinen hinku lukea jotakin Enni Mustoselta. Nappasin käsiini tämän Mustosen kolmannen teoksen, Hukkakauraa, sillä takakansi lupaili sen olevan kerronnaltaan samantyyppistä kuin Maitotytössä, joka on yksi suosikeistani Mustosen tuotannosta. Ja kyllä Hukkakauraa oli oikein toimiva ja sujuvalukuinen, hienoisilla romanttisilla sivujuonteilla maustettu viihderomaani.

 

Tapahtumat sijoittuvat Kytöjoelle, jossa on ammoisista ajoista lähtien miehet pitäneet kaikenlaisen päätäntävallan itsellään. Pakkalan - tai Akkalan, kuten pilkallisesti sanotaan - tilalla on kuitenkin naisvalta, mikä on ollut omiaan vahvistamaan Pakkalan naisten ennenkin sitkeää luonnetta entisestään. Pakkalan nuorempi tytär Anna on palannut opintojensa jälkeen Kytöjoelle ja asuu ja auttaa kotitilallaan minkä ehtii. Kansalaisopistoon käsityönopettajaksi pestatulla Annalla on kuitenkin sisällään kipeitä tunteita, joita vasta oman tien löytäminen helpottaa.

 

Anna on nimittäin ulkoisesti tyystin erilainen kuin muut Pakkalan naiset. Mummu, äiti ja sisar sekä vielä sisarentytärkin ovat tummia ja emäntätyyppisiä, Anna on pitkä, hoikka ja vaalea. Siitä hän on saanutkin pilkkanimensä Hukkakaura, sillä Pakkalan naisten joukossa hän pistää silmään kuin hukkakaura pellolta. Noin 24-vuotiaalla Annalla ei ole paljon yhteistä perheellisten ikätoveriensa kanssa eikä maatalouskaan ole oikein hänen juttunsa. Vanhapiiaksi tituleerattu Anna löytää kuitenkin paikkansa ja saa arvostusta tekemästään työstä, mikä kasvattaa häntä ihmisenä paljon.

 

Romantiikka on tässä teoksessa oikeastaan vain sivujuonne, mutta kyllä sitäkin löytyy. Pakkalassa miehiin on aina suhtauduttu hieman vähätellen, sillä hyvinhän he ovat tulleet toimeen ilmankin. Samanlaisia ajatuksia on myös Annalla, joka kuitenkin kaipaisi toista aikuista ihmistä rinnalleen. Seurakuntapastori Matti saa Annan sydämen läpättämään, mutta kuka Pakkalan Hukkakauran lopulta korjaa? Ratkaisu on melko ennalta-arvattava, mutta se ei haittaa pätkääkään. Teosta oli mukava lukea ja loppuratkaisu palkitsee lukijan, vaikka tuleekin hieman liian nopeasti.

 

♠♠♠♠