Mielikuvituspoikaystävä

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

205 s., Atena 2016

päällys: Sanna Mander

 

Henriikka Rönkkösen teos Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasiota on melkoisen rohkea teos. Hän kirjoittaa alkusanoissa, että tulee puhumaan suoraan muun muassa seksistä ja että kirjan tapahtumat ovat tapahtuneet hänelle itselleen tai joillekin hänen tuntemilleen ihmisille tai joka tapauksessa joillekin ihmisille. Nämä eri ihmisten kokemukset Rönkkönen on punonut yhden ihmisen tarinaksi, joka etenee hieman novellimaisesti.

 

Kirjan minäkertoja on eronnut pitkästä parisuhteestaan hieman yli parikymppisenä ja päätyy nyt ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa hän asustelee yksin ja pääsee kokeilemaan villiä sinkkuelämää. Tosin kovin villiksi se ei kehkeydy, vaikka joitakin irtosuhteita löytyykin. Kertojaamme piinaa milloin hiiva, milloin klamydia ja jos ei muuta niin menkat sitten. Sydänsuruiltakaan hän ei välty, sillä miehiä on monenlaisia eikä toiveet välttämättä aina kohtaa. Rönkkönen kirjoittaa muun muassa seksistä satunnaisten tyyppien kanssa, dildoista, miesvihasta ja sydänsuruista.

 

Minä odotin tämän kirjan olevan ennenmuuta hauska lukukokemus, joka kevyesti ironialla kirjoittaisi sinkkuelämästä. Yllättäen tämä kirja olikin mielestäni melkomoinen tarina itsetutkiskelusta (niin henkisestä kuin vähän fyysisestäkin) eikä ollenkaan niin kepeä kuin oletin. Jotenkin jäi sellainen olo, että tässä nyt valitetaan sinkkuelämän kurjuutta ja kääntöpuolia, vaikka osittain kyllä ymmärsin kerronnassa pyrityn ironiaan. Vaikka ironia huumorin lajina on minulle läheinen ja osuva, ei se oikein auennut tässä teoksessa. Jotenkin vai jäi sellainen olo, että sinkkuelämä on kurjaa ja kiivaasti jahdattavana päämääränä on löytää vakituinen parisuhde, joka tekee elämästä mielekästä.

 

Mutta kyllä tässä kirjassa huumoriakin havaitsin ja erityisesti minua nauratti luku, joka oli otsikoitu: "Mies - jos vehkeesi toimisi kuin vagina". Se on todella ironisen hauskasti kirjoitettu kuvaus menkoista "istutettuna" miehen kehoon. Ai että nauratti! Ja teksti "Seurustelevien neuvot sinkuille" vuorostaan sai minut nyökyttelemään, sillä tosi on, että aina löytyy joku, joka keksii ihmetellä miksi olet sinkku ja eikö sulle nyt ketään löydy.

 

Mielestäni Rönkkönen kirjoittaa sujuvaa tekstiä ja suorin sanoin. Hiivatulehdus on hiivatulehdus ja suuseksi on suuseksiä, piste. Yhden kerran hän kyllä mielestäni osuu termivalinnassaan kunnolla huti. Kyseessä on teksti "Häpykarvahelvetti", jossa kuvataan erilaisten karvanpoistomenetelmien aiheuttamia miinuspuolia, kuten ihottumaa. Tässä tekstissä Rönkkönen kirjoittaa, miten vagina on ihan kamalan näköinen ja iho punoittaa. Hän viittaa suoranaisesti siihen, että karvoja poistettaisiin vaginasta. Sikälimikäli kuin minä jotain naisen anatomiasta näin naisena tiedän, uskaltaisin väittää, että harvemmin niitä karvoja emättimen puolella kasvaa. Tämä sanavalinnan virheellisyys oikeasti häiritsi kyseisen tekstin lukemista, en minä sitä muuten tässä esiin nostaisi!

 

Kokonaisuutena tämä teos oli siis ihan sujuvaa luettavaa ja Rönkkönen osaa kirjoittaa nasevasti ja turhia kainostelematta. Siitä huolimatta tämä ei tuntunut oikein minun kirjaltani ja toisinaan kaipasin tekstiin hieman vähemmän roisiutta, vaikka muuten arvostankin suoruutta enkä ole mikään kukkahattutäti (ainakaan pahasti! :D). Toisinaan kuitenkin tuli tunne, että suoruudella halutaan jopa hieman kohahduttaa lukijaa eikä vain ilmaista asioita. 

 

Ihan jees lukukokemus, mutta olen minä itselleni paremmin sopiviakin teoksia lukenut.

 

♠♠♠