Nyt heinäkuun viimeisenä päivänä kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen osallistuvat bloggaajat julkaisevat jälleen tekstinsä lukemistaan klassikoista. Nyt vuorossa oleva klassikkohaaste on jo kolmas laatuaan, mutta minä olen mukana vasta toista kertaa. Viimeksi luin Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu, tällä kertaa valitsin Arthur Conan Doylen Baskervillen koiran ja mietin jo, minkä klassikon lukisin seuraavaan haasteeseen.
***
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
298 s., Otava 2008
alkup. The Hound of the Baskervilles, 1901-1902
suom. Jaakko Kankaanpää
Baskervillen koira on epäilemättä Arthur Conan Doylen tunnetuin teos, jossa yhdistyy laadukas salapoliisikirjallisuus ja kauhun elementit. Rikosta ratkomassa nähdään kukapa muukaan kuin itse Sherlock Holmes apurinsa tohtori Watsonin kanssa.
Baskervillen vanhan suvun perintömaat ja kartano sijaitsevat Dartmoorin nummien kesyttömillä alueilla. Alueella huhutaan sitkeästi kirouksesta, joka uhkaa erityisesti Baskervillen suvun miespuolisia jäseniä. Sen mukaan kammottava paholaisen kätyrinä toimiva hornan hurtta tekee lopun suvun miehistä, jotka erehtyvät kulkemaan hämärän aikaan nummilla. Vanha tarina saa uutta pontta, kun kartanon isäntä sir Charles löytyy kuolleena epäselvissä oloissa. Suvun viimeinen jäsen on saapumassa kartanoonsa ottaaksen vastaan perintönsä, mikä saattaa tarkoittaa hyvinkin synkkää kohtaloa. Sherlock Holmes kutsutaan apuun selvittämään mitä sir Charlesille oikein tapahtui ja onko vanhassa legendassa todella jotain perää.
Luin reilut kolme vuotta sitten koulua varten Sherlock Holmes -novelleja. Silloin totesin, että novellit olivat "melko
nokkelia, mutta osittain hieman korkealentoisia. Jotenkin jännitystä ja
yllättävyyttä on haettu tosi oudoistakin asioista, sellaisista mitkä
nyt eivät vaikuta ihan uskottavilta." ja totesin, että en ole erityisen vakuuttunut Doylen kirjoittajantaidoista. Onneksi minulla ei ollut enää muistissa moisia mielikuvia, jotka olisivat voineet vaikuttaa lukukokemukseeni. Minä pidin Baskervillen koirasta todella, ja vaikka siinä olikin myös hieman korkealentoisia asioita, saivat ne aina järkeenkäyvän selityksen.
Mielestäni Baskervillen koira on ennen kaikkea salapoliisitarina ja sitten vasta kauhukertomus, ja näin olettaisin Doylen tarinansa tarkoittaneenkin. Kauhuelementit toimivat tarinassa hyvänä mausteena ja auttavat luomaan miljööstä dekkarin juonen kannalta sopivan synkän ja salamyhkäisen. Teoksesta muodostuukin täysin omanlaisensa kokonaisuus, joka kyllä jää minun mieleeni pitkäksi aikaa, vaikka ei tämä teos ihan vetävimmästä päästä kuitenkaan ollut. Tällaisessa vanhemmassa dekkarissa on kuitenkin erityistä tunnelmaa, kun jännitys tiivistyy ja esimerkiksi tietojen välittäminen ilman kännyköitä ja sähköposteja on paljon vaikeampaa. Kyllä kannatti lukea!
♠♠♠♠
Kiva kun olit mukana klassikkohaasteessa! Baskervillen koira oli lapsuuteni lempikirjoja ja kuulu siihen sarjaan, että en uskalla lukea sitä uudelleen, ettei taika vaan katoa :) Hieno klassikko!
VastaaPoistaJoskus on kyllä hyvä jättää kultaiset lukumuistot rauhaan, vaikka itse olen uusintaluvuista saanut pääsääntöisesti mukavia elämyksiä. :) Baskervillen koira on kyllä hieno teos, meinasin tänään lainata siitä tehdyn elokuvankin, mutta taidanpa antaa sen asian hieman odottaa.
PoistaTämä on ihana! Olen lukenut tämän kirjana, kuunnellut äänikirjana ja katsonut kirjan pohjalta tehdyn televisioelokuvan. Kirjan tunnelma on ihastuttavalla tavalla brittiläinen ja silti jotenkin sopivan painostava. Hienoa, että luit tämän klassikon. :)
VastaaPoistaBrittiläiseksi tunnelmaa todella voi luonnehtia jo ihan miljöökuvauksenkin puolesta, sillä se on juuri sellaista, jonka miellän brittiläiseksi. :) Elokuvan aion katsoa jossain vaiheessa, ja ties vaikka äänikirjaankin joskus vielä tarttuisin! :)
PoistaSiitä on kauan, kun olen tämän lukenut... minulla on tämä omassa hyllyssäni, ja pitäisikin kaivaa kirja esille. Tykkään myös tästä tarinasta tehdyistä leffaversioita. :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että elokuvat ovat hyviä, sillä aion jonkin niistä katsoa jossain vaiheessa. :)
PoistaTämä oli hyvänä vaihtoehtona klassikkohaasteeseen vaikka Draculaan päädyinkin, varmaan tämäkin pitää kuitenkin joskus lukea...kun en ole yhtään mitään Holmes-tarinoita lukenut.
VastaaPoistaEhkäpä seuraavalla haastekierroksella on siis Baskervillen koiran vuoro! :)
PoistaOi tämä on niin kiinnostava ja niin brittiläinen. Hyvä valinta haasteeseen.
VastaaPoistaTotta. Hyväksi valinnaksi tämä osoittautui myös siksi, että tämä oli hyvin nopealukuinen. Nimimerkillä taas viimetipassa! :-D
PoistaBaskervillen koira oli koulussamme yläasteella "pakkolukukirjana". Olen alkanut inhota pelkästään kirjan nimeä siitä lähtien, koska tuolloin ei kirja minua kiinnostanut enkä siis edes lukenut sitä kokonaan, vaan harpoin ja heittelin omiani kirja-arvioon. :D Pitäisi varmaan vihdoin päästää irti tuosta vanhasta "traumasta" ja lukea tämä: luulen, että tänä päivänä saattaisi jopa pitää siitä. :D
VastaaPoistaPakkoluetus on niin väärin, sillä se on pilannut monilta hyviä kirjoja ja jättänyt ikuisen kammon niitä kohtaan. Näitä tarinoitahan piisaa Tuntemattomasta Häräntappoaseeseen asti. Joskus olen tosi iloinen, että meille ei koskaan pakkoluetettu mitään. Kirjallisuuden opetus oli tosin muutenkin melko olematonta. Tsemppaan sinua kyllä kokeilemaan, sillä tämä on hyvä! :)
PoistaKaikenlaisten Sherlock-elokuvien ja -sarjojen fanina tunnustan että kaikki kirjat ovat yhä lukemattomien listalla....
VastaaPoistaVoi, sitten mun täytyy tsempata sua tutustumaan myös kirjoihin! :) Itse en ole elokuvia tai sarjoja katsonut, jos ei Disneyn Basil Hiirtä lasketa - eikä taideta laskea. :D
Poista