Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja pullistelija
116 s., Tammi 2016
Risto Räppääjä ei ole koskaan kuulunut kirjasuosikkeihini toisin kuin samojen tekijöiden Heinähatut ja Vilttitossut. Elokuvista sen sijaan olen pitänyt ja siinä sivussa ehkä ajatukseni kirjoistakin on hieman muuttunut, joten ihan jo työnikin vuoksi halusin lukea uusimman Risto Räppääjän.
Risto Räppääjän aurinkoinen kesä saa yllättävän käänteen, kun naapurin asuntoon muuttaa kuntoilua harrastavat isä ja poika Pöntinen. Ristosta tuntuu, että hänellä ei ole mitään yhteistä urheiluhullun naapurinpojan kanssa, sillä Ristoahan tunnetusti kiinnostaa räppääminen. Riston pettymykseksi Nelli kuitenkin pitää uudesta pojasta ja ystävystyy tämän kanssa. Samoin Rauha-täti ihailee estottomasti Bill-isää eikä aikaakaan, kun myös alakerran naapuri Lennart Lindberg huomaa Riston tavoin, että uudet naapurit on palautettava maanpinnalle ja osoitettava Nellille ja Rauhalle, että lihaskimput eivät ole yhtään se coolimpia tyyppejä kuin esimerkiksi eräs räppäävä nuorukainen ja postimerkkejä keräilevä keski-ikäinen herrasmies. Riston ja Lennartin ainoa toivo on Elvi Räppääjä, joka voisi auttaa kohentamaan heidän imagojaan Nellin ja Rauhan silmissä. Hätä on todellakin suuri, kun Elviä pelkäävät Risto ja Lennart päättävät kutsua tämän apuun!
Monenmoisten väärinkäsitysten kautta tilanteet saavat lopulta onnellisen lopun, mutta matkan varrella sivutaan kuitenkin erilaisia teemoja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta ystävyyteen ja kateuteen. Mielestäni Risto Räppääjä ja pullistelija osoittautui ihan hauskaksi kirjksia ja siinä oli sopivasti vauhtia. Lennart Lindbergin hahmossa on edelleen jotakin, josta pidän kovasti ja joka tuppaa naurattamaan minua, mutta on Elvi-tätikin aika pakkaus. Mielestäni hauskimmat hetket koettiinkin juuri Lennartin, Elvin ja Riston seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.