perjantai 23. elokuuta 2024

Kiltin tytön murhaleikki

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaleikki
Kariston äänikirja 2024
alkup, Kill Joy
äänikirjan lukijana Mimosa Willamo

Kiltin tytön murhaopas -trilogian esiosa Kiltin tytön murhaleikki kertoo trilogiaa edeltävästä ajasta. Pip Fitz-Amobi ystävineen kokoontuu Connorin kotiin murhamysteeri-illalliselle. Illan on tarkoitus olla hauskaa pelaamista ja rooleihin heittäytymistä, mutta Pip ei ole vakuuttunut. Yllättäen hän kuitenkin huomaa heittäytyvänsä täysillä mysteerin ratkaisemiseen. Illasta tulee ikimuistoinen, sillä sen myötä hänen mieleensä palaa koko ajan voimakkaampana paikkakunnalla sattunut tosielämän murha. Kyllä, Andie Bellin tapaus.

Kuuntelin tämän kirjan lähes kokonaan äänikirjana, mutta minulta loppui kuukaudessa käytettävissä oleva aika kesken, joten luin kirjan loppuun printtikirjana. Mielestäni tämä toimii hienosti kumpanakin versiona, vaikka kirjaa aluksi selatessani epäröin sen taittumista äänikirjaksi, sillä siinä oli niin paljon esimerkiksi murhamysteeriin liittyviä vihjeitä nostettuna visuaalisesti esiin. Kokonaisuus oli kuitenkin selkeä ja helposti seurattava, kuten varsinaisessa trilogiassakin.

Mielestäni tämä oli aika herkullinen pieni kirja ainakin trilogian lukeneelle, sillä se tarjoaa viittauksia tuttuihin hahmoihin ja myös jotkin yksityiskohdat olivat yhteyksissä trilogiaan. Oli kiva palata aikaan, jolloin murhavyyhti ei ollut vielä vienyt Pipin luottamusta ihmisiin ja rikkonut koko kaupungin idylliä täysin säpäleiksi, sillä rosonsa siinä oli jo tässäkin vaiheessa.

tiistai 20. elokuuta 2024

Mikä jäi kertomatta

Ruth Jones: Mikä jäi kertomatta
Bazar 2024
alkup. Love Untold
suomentanut Helene Bützow

Kirja, johon tartuin kyynelientäyteisen kirjavinkin ansiosta. Näin taannoin kustantajan Instagram-stoorissa @jaatynytbanaaniofficial tekemän kirjasuositusvideon, jossa hän herkistyi kyyneliin asti kirjasta kertoessaan. Ajattelin heti, että tämä kirja pitää selvästi kokea itse. Luin ja pidin. Välillä tuntui, että suorastaan imeydyin mukaan kirjan maailmaan.

Kirja kertoo neljän sukupolven naisista. Grace on lähes 90-vuotias teräsnainen, joka asuu edelleen omassa talossaan ja kantaa huolta niin jälkipolvistaan kuin yhteisestä kodista vanhainkotiin muuttaneista Johnista ja tämän sisaresta Cissiestä. Elin on Gracen viisikymppinen tyttärentytär, joka on rakentanut minuutensa vahvan ammattilaisroolin, koulutuksen ja perhekulissien varaan. Hänen maailmansa romahtaa, kun aviomies löytää nuoremman naisen. Beca on Elinin taiteellisesti lahjakas tytär, jota ei koulunkäynti voisi vähempää kiinnostaa. Hän haluaisi vain olla rauhassa jatkuvilta odotuksilta. Ja sitten on vielä Alys, Gracen tytär ja Elinin äiti, josta ei ole kuultu 30 vuoteen.

Pidin tämän kirjan henkilöhahmoista, sillä heissä oli inhimillisyyttä. Kun katsoo sukupolvien ketjua, onhelppo ymmärtää heidän persooniensa erityispiirteitä, kuten esimerkiksi Elinin tarvetta kontrolloida kaikkea. Tarinaa kerrotaan vuorotellen heidän kaikkien näkökulmasta, mikä tuo syvempää ulottuvuutta niin persooniin kuin tapahtumiinkin. Sukupolvien väliset suhteet on pääosin kuvattu varsin uskottavasti, mutta välillä sorruttaan lyhyimpään tiehen ja helpoimpaan ratkaisuun. Miksi rakentaa ristiriitoja ja konflikteja, jos kaikki kuitenkin ratkaistaan sormia napsauttamalla, jopa vuosikymmenien takaiset kipeät kohtaamiset?

Ruth Jones on selvästi taitava rakentamaan juonikuvioita ja kuljettamaan tarinaa monessa tasossa. Oli nautinto lukea kirjaa, joka oli näin helppoa ja mukaansatempaavaa luettavaa. Loppuratkaisu oli mielestäni tietyllä tavalla varsin ilmeinen, kun nyt jälkeenpäin ajattelee, joten oma lukukokemukseni ja suurin innostukseni tätä tarinaa kohtaan ehkä hieman lässähti siinä. Voisin kuitenkin lukea Jonesilta jotain muutakin, jos ja luultavasti kun hänen tuotantoaan suomennetaan lisää.

perjantai 16. elokuuta 2024

Martta Saxin murha

Jaana Skyttä: Martta Saxin murha
Like 2024

Martta Sax oli 28-vuotias myymälänhoitaja, joka murhattiin hoitamassaan kyläkaupassa Kempeleessä toukokuussa 1934. Murha oli silmittömän raaka ja herätti aikanaan ison kohun. Moni oli sitä mieltä, että murhasta tuomittiin väärä mies. Jaana Skyttä törmäsi Martan tarinaan toimittajantyössään jo yli vuosikymmen sitten, perehtyi siihen tarkemmin ja kirjoitti siitä true crime -kirjan.

Täytyy sanoa, että olipas hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen kirja. Olen ollut kiinnostunut true crimesta jo ennen kuin edes tunsin termiä, ja mielestäni minulla aika kattavasti nämä tunnetuimmat vanhat tapaukset ovat tiedossa, mutta Martta Saxista en ollut koskaan kuullut. Ehkä tämä siksikin oli niin mielenkiintoista luettavaa, kun ihan kaikki oli uutta. On yllättävää, että näinkin kohuttu tapaus tuntuu painuneen pitkälti unholaan.

Martta Sax oli pidetty ja työssään tarkka myymälänhoitaja, joka oli myös kaikin tavoin hyvämaineinen. Hän haaveili rakkaudesta ja perhe-elämästä, mutta jostain syystä puolisoa ei ollut löytynyt. Kuvien perusteella Martta vaikuttaa olleen olemukseltaan varsin miellyttävä. Kannessa olevan potretin hän otatti vain vähän ennen kuolemaansa. On hätkähdyttävän julmaa, että niin lempeän ja helposti lähestyttävän oloinen henkilö kohtasi niin raa'an kohtalon.

Martta oli sulkenut myymälän lauantaina normaaliin tapaan, mutta kaikki tiesivät, että asioimaan pääsi  tarvittaessa myös sulkemisajan jälkeen. Illan mittaan kävi muutama asiakas, mikä auttoi poliiseja tarkan tapahtuma-ajan selvittämisessä. Ryöstömurha huomattiin sunnuntaina, kun Martan hyvin tunteneet ystävät ja tuttavat huolestuivat kaupanmäen hiljaisuudesta. Hänet löydettiin useasti puukotettuna myymälähuoneesta. Oli selvää, että Martta oli tehnyt vastarintaa ja yrittänyt paeta. Myymälän käteisvarat oli viety, samoin Martan omistama käsiase. Vaan mitä Martta oli tehnyt aseella? Pelkäsikö hän jotakin?

Melko pian poliiseille kuulemisten myötä selvisi, että Martta todella pelkäsi ja oli hankkinut aseen turvakseen. Pari vuotta aiemmin hän oli lainannut myymälän kassasta rahaa miehelle, joka oli onnistunut hurmaamaan Martan siinä määrin, että tämä oli luottanut lainan takaisinmaksuun. Hän oli myös myynyt eräälle kyläläiselle velaksi suurella summalla, jälleen takaisinmaksuun luottaen. Kun työnantaja kiinnitti huomiota myymälän kassavirtaan, Martta alkoi toden teolla periä rahoja takaisin. Sen lähes ainoa lopputulos oli se, että syntyi riitaa ja Martta pelkäsi.

Skyttä taustoittaa rikostarinan hyvin. Lukija saa hyvän käsityksen tuon ajan poliittisesta ilmapiiristä ja yhteiskunnallisista tuulista, jotka luovat hyvän näkökulman siihen, millaisessa maailmassa Martta aikalaisineen eli. Skyttä kuvaa myös Martan tuttavapiiriä osana hänen henkilökuvaansa. Samalla välittyy kuva yhteisöstä, johon Martta kuului.

Tämä on tarina, jossa lukijakin uskoo syyllisen löytyneen. Tuntuu jopa helpottavalta ajatukselta, että paha sai palkkansa. Vaan löytyikö syyllinen kuitenkaan? Moni aikalainen oli sitä mieltä, että tuomion sai väärä mies. Samalla myös lukijalle herää epäilys, vaikka tuomio olikin hyvin perusteltu. Näin 90 vuotta jälkikäteen on vaikea tietää mitä uskoisi. Surullinen ja raakuudessaan julma tapaus, joka jää mieleen. Ei ihme, että Skyttä halusi perehtyä tähän tarkemmin. Suosittelen tätä true crimesta kiinnostuneille.

torstai 15. elokuuta 2024

Punainen noita

Jenna Kostet: Punainen noita
Aula & co. 2024
äänikirjan lukijana Mimosa Willamo

Luin noin 2,5 vuotta sitten Jenna Kostetin romaanin Margaretan synti, joka nostatti vankisellin kylmänkosteuden lukijankin iholle asti. Mielestäni romaani ei ollut vetävin mahdollinen, mutta jätti positiivisen kuvan Kostetista kirjailijana. Siksi päätinkin nyt kuunnella hänen uusimman romaaninsa Punainen noita, joka kertoo fiktiivisen mutta kuitenkin tosipohjaisen tarinan noitana tuomitusta Valpuri Kinnistä (Kynistä). Valpuri eli Suomessa 1600-luvulla ja hän on tiettävästi ainut Suomessa noituudesta syytettynä vesikokeeseen joutunut henkilö.

Punainen noita on hurjan mielenkiintoinen kirja! Tarina alkaa vuoden 1627 Tukholmasta, jonne Kinnin perhe on asettunut väliaikaisesti asumaan matkallaan kohti Suomea. Suomessa odottaa vanha tila, johon Valpurin Tuomas-veljellä on perintöoikeus. Valpurin suhde äiti Mariaan on vaikea, vaikka heitä yhdistääkin verenperintönä tullut parantamisen taito. Velikään ei ole helpoin mahdollinen ihminen, sillä hän on aina valmis uskomaan äidistään ja sisarestaan kaikkein pahinta. Hän häpeää heidän taitojaan, mutta onhan toisaalta sellainen aika, jolloin mikä tahansa erityislaatuinen kyky saattoi johtaa noituussyytöksiin. Ehkä Tuomas myös pelkää.

Elämänsä aikana Valpuri joutui monta kertaa syytetyksi noituudesta ja hän sai ankaria tuomioita, myös kuolemantuomion, jolta kuitenkin välttyi. Perimätiedon mukaan hänet lopulta poltettiin noitana Hämeenlinnassa 1660-luvulla. Kostetin tarinassa Valpuri näkee etiäisiä kohtalostaan ja osaa aavistaa pahaa, mutta siitä huolimatta hän astelee vakaasti parantajan tietä, jonka kokee kutsumuksekseen ja kohtalokseen, ihan kuten äitinsäkin.

Mielestäni kirjassa on todella onnistuneet ajankuvaus ja henkilökuva. Tarina on mukaansatempaava ja tarina tarjoaa monta pysäyttävää hetkeä. Kirjassa kuvataan kauniisti Valpurin erityinen yhteys eläimiin ja harvinaiseksi jäävä ystävyyssuhde Liisan kanssa. Pidin myös siitä, miten vaikea äitisuhde tarjoaa heille molemmille kuitenkin myös ymmärrystä: ei toista parantajaa voi ymmärtää kuin toinen samanlainen, joka joutuu jatkuvasti olemaan vähän varuillaan. Niin harvinaiseksi jäävä hyvyys kuin myös pelosta kumpuava ilkeämielisyys jäävät mieleen. Valpurin tarina on hyvä osoitus siitä, miten julmiin lopputuloksiin epätietoisuus ja pelko voivatkaan johtaa.

Muualla blogeissa:

tiistai 13. elokuuta 2024

Vain kahdesti elämässä

Taylor Jenkins Reid: Vain kahdesti elämässä
Gummerus 2024
alkup. One True Loves
suomentanut Päivi Pouttu-Delière
äänikirjan lukijana Rosanna Kemppi

Miten ihana ja kamala tarina samaan aikaan!

Vain kahdesti elämässä kertoo Emmasta, joka löysi rakkauden ja onnellisen loppunsa jo lukiossa. Jessen kanssa hän lähtee opiskelemaan ja rakentamaan aikuista elämäänsä Los Angelesiin, mahdollisimman kauas pikkuisesta kotikaupungistaan ja vanhempiensa kirjakaupasta, jonka jatkajiksi he tyttäriään toivovat. Seikkailuntäyteinen elämä Jessen rinnalla päättyy kuitenkin äkisti, kun Jesse katoaa onnettomuudessa heidän ensimmäisenä hääpäivänään.

Niin Emma joutuu alkaa rakentamaan loppuelämäänsä uudelleen yksin. Pidin hänen hahmonsa kehittymisestä ja siitä, miten hän alkoi ymmärtää mitkä asiat hänelle itselleen lopulta ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Juuri kun Emma tuntuu löytäneen paikkansa ja on alkanut kokea taas olonsa turvalliseksi, uskaltanut jopa rakastua vanhaan ystäväänsä Samiin, selviää että Jesse onkin elossa.

Nautin tästä kirjasta tosi paljon aina siihen saakka, kunnes Jesse löytyi elossa ja Emma joutui ikään kuin kahden vaiheille. Se tilanne oli kerta kaikkiaan raastava ja tukala! Mielestäni Emman tarina ja rakastuminen ensin Jesseen ja sitten Samiin oli kerrottu kiinnostavasti ja mukaansatempaavasti. Vaikka ennalta tiesi miten Emmalle ja Jesselle tulee käymään, se oli helppo unohtaa, kun kuvattiin heitä nuorina lukiolaisina. Kun Jesse sitten löytyi, minua ahdisti Emman puolesta ja tuntui pahalta etenkin Samin puolesta, sillä olihan Jesse Emman ensirakkaus. Kaiken kaikkiaan kolmikon tilanne oli laadultaan sellainen, että eihän siitä kolhuitta voi selvitä.

Vaikka pidin Emman hahmosta, niin en kyllä voinut ymmärtää hänen kaikkia ratkaisujaan. Hahmot olivat kaikenkaikkiaan todella mieleenpainuvia, samoin kuin itse tarinakin. Mielestäni tässä oli monia todella viisaita ajatuksia ihmissuhteista ja elämän merkityksellisistä asioista, mutta en valitettavasti saanut äänikirjasta poimittua niitä talteen. Tämä on niin ihanuudessaan kuin kamaluudessaankin paljon parempi kuin kirjailijan aiempi teos Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä, joten toivottavasti lukijat löytävät tämänkin.

maanantai 12. elokuuta 2024

Islantilainen kodinonni

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni - Perhe-elämää viikinkien malliin
WSOY 2018

Luimme lukupiiriin huhtikuussa Satu Rämön ensimmäisen islantilaisesta elämänmenosta kertovan kirjan Islantilainen voittaa aina. Tykästyin hänen tapaansa kertoa ja kuvata asioita, joten myös seuraaviin islantilaiskirjoihin tarttuminen oli selviö. Tykkäsin tosi paljon myös tästä Islantilaisesta kodinonnesta, jossa keskiössä on perhe-elämä. Tästäkin aihepiiristä saatiin esimakua jo ensimmäisessä kirjassa, mutta nyt aiheeseen sukellettiin syvemmälle.

Islannissa perhe on tärkeä ja perhekäsitys suomalaisella mittapuulla varsin laaja. Sekä äidit että isät osallistuvat lapsen kasvatukseen tiiviisti jo pienestä pitäen, sillä kummallakin vanhemmalla on yhtä paljon vanhempainvapaata: 3 kuukautta äidillä, 3 isällä ja 3 miten perhe haluaa ne jakaa. Koko laaja perheyhteisö ja etenkin isovanhemmat osallistuvat lasten hoitoon ennen kuin lapsi tavallisesti 2 vuoden iässä menee päivähoitoon. Suomalaisittain tuo kuulostaa monimutkaiselta ja hurjalta, mutta se toimii Islannissa.

Islanti on niin kovin toisenlainen maa kuin Suomi. Erilaisten perhemallien ymmärtämisessä ja tasa-arvoasioissa se tuntuu olevan paljon edellä meitä. Heille ei ole mitenkään kummallista, jos äiti menee pakollisen äitiyslomansa jälkeen heti töihin tai jos perhemalli on jotenkin "normista poikkeava". Heille se ei tunnu edes olevan mitenkään poikkeava. Hauskinta islantilaisesta perhe-elämästä lukiessa on se, kun kirjailija on suomalainen ja osaa näin verrata näitä kahta maata keskenään. Se myös tuo minulle lukijana lisää perspektiiviä, kun mukana kulkee itselle tuttua vertailukohtaa.

Ehkä yksi asia minulla hieman särähti tässä avarakatseisuutta ja erilaisia valintoja esiin tuovassa teoksessa. Islannissahan lapsi nimetään aina jonkun pojaksi tai tyttäreksi eikä heillä ole sukunimiä samalla tavalla kuin meillä. Näin ollen esimerkiksi avioliiton solmimisen yhteydessä ei tarvitse pohtia nimivalintoja. Minulla hieman särähti se, miten Rämö hämmästeli monen suomalaisen naisen halua vaihtaa sukunimensä miehen sukunimeen vielä nykypäivänä. Voi olla, että olen vain herkillä asian suhteen, sillä menin kesällä naimisiin ja päätin vaihtaa sukunimeni pitkän pohdinnan jälkeen. Ehkä voisin kysyä: miten voi olla, että vielä nykyaikana pitää selittää nimivalintojaan muille?

Rämö kirjoittaa hyvin sujuvaa kieltä. Kokonaisuus oli jälleen kerran jäsennelty hyvin, vaikka ehkä pientä toisteisuutta oli loppupuolella havaittavissa, ei tosin haittaavassa määrin. Kirja on tosi mielenkiintoinen ja opin islantilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista monta uutta asiaa.  Talo maailman laidalla odottaa vielä lukuvuoroaan, mutta ei varmasti kauan.

keskiviikko 7. elokuuta 2024

Lintujen kesyttäjä

Antti Tuuri: Lintujen kesyttäjä
Otava 2023

Antti Tuuri on vuosien myötä lunastanut paikkansa yhtenä lempikirjailijoistani, vaikka en ole hänen laajasta tuotannostaan lukenut kuin pienen valikoiman. Lintujen kesyttäjä on hänen uusin romaaninsa. Se sijoittuu 1950-luvun Etelä-Pohjanmaalle, ja vaikka tarkempaan tapahtumapaikkaan viitataan parissa kohtaa, uskaltaisin sanoa tarkemmaksi tapahtumapaikaksi Lappajärven. Siellä Tuuri on itsekin nuorena asunut, joten sinänsä paikka ei yllätä.

Lintujen kesyttäjä kertoo kulkurista, joka saapuu eteläpohjalaisen talon pihalle ja tarjoutuu kesyttämään pihapiirin pääskyset ruokapalkalla. Isäntä antaa luvan, sillä häntä kiinnostaa nähdä, osaako mies oikeasti kesyttää lintuja. Tapahtumat kuvataan talon 15-vuotiaan pojan näkökulmasta. Poika tarkkailee niin kesyttäjää kuin talon yleistä ilmapiiriä ja muita asukkaitakin tarkkanäköisesti, joskin vielä kuitenkin hieman poikasen silmin. Poika kuitenkin osaa kummastella ja kysellä, tehdä huomioita. Mielestäni henkilöhahmon kanssakäymisessä ja keskusteluissa piileekin paljon Tuurille ominaista tilannekoomista ja hieman kuivahkoa huumoria.

Kulkuri kertoo pojalle lintujen haltijahengestä, emuusta, johon täytyy saada yhteys, jotta kesyttäminen onnistuu. Tarinassa viitataan myös lintujen ja eläinten suojelupyhimykseen Franciscus Assisilaiseen, johon kesyttäjää hieman pilkaten rinnastetaan. Eniten epäluuloja on isännän virkaheitolla pappisveljellä, joka on saanut lähteä seurakunnastaan epäsoveliaan käytöksen takia. Eskon hahmo onkin siitä mielenkiintoinen, että hän on valmis tuomitsemaan muita, vaikka ei itsekään ole maineeltaan puhtoinen. Isäntä ei suvaitse veljensä esiintyä isännän elkein talossaan, vaan alati muistuttaa veljeään siitä, kenen hyvän tahdon varassa velimiehen ja vaimonsa leipä nyt on.

Lintujen kesyttäjä on lyhyt romaani, alle 200 sivua, mutta henkilöhahmoissa on silti ulottuvuutta ja kiinnostavia piirteitä. Ihmisten välisten kohtaamisten kuvaaminen käy Tuurilta mainiosti. Pidin tästä kirjasta.

tiistai 6. elokuuta 2024

Sydänmaalaiset

Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset
Sydänmaa, osa 1
WSOY 2024
lukija: Jussi Vatanen

Kuunneltuani keväällä Minna Mikkasen jännärin Mustissa vesissä, en ollut kovinkaan vakuuttunut sen hahmoista. Miljööstä kuitenkin pidin ja siksi, sekä osin myös siksi että pidän viihdekirjallisuudesta, annoin mahdollisuuden Mikkasen uudelle Sydänmaa-sarjalle. Yllätyin, mutta en niin kuin toivoin, enkä aiokaan jatkaa sarjan parissa tämän enempää.

Sami isännöi sukunsa lihakarjatilaa Savon sydänmailla. Samassa taloudessa asuu hänen äitinsä Paula, jolle Samin ja Jennin ero oli karvas pettymys. Hän odottaa kovasti, että poika löytäisi tilalleen emännän, minkä hän myös tuo julki. Samia äidin puheet hieman vaivaannuttavat, mutta työ, harrastukset ja ystävät pitävät miehen kiireisenä. Jennikin on tahollaan jo valmis jatkamaan eteenpäin.

Mielestäni oli mielenkiintoinen ajatus nostaa viihdekirjassa esille miespuolinen päähenkilö, sillä niiden kuvasto on yleensä hyvin naispainotteinen. Sami on mielestäni aika inhimillinen hahmo, joka kamppailee ympäristön odotusten ja omien halujensa välimaastossa. Seuraa juonipaljastus: Sami on nimittäin huomannut, että hän taitaakin olla enemmän kiinnostunut miehistä kuin naisista. Samaan aikaan Paula rakentaa suhdetta paikallisen kauppiaan kanssa ja Samille tarjoutuu enemmän vapautta elää omaa elämäänsä.

Mustissa vesissä oli miljööltään hieno, mutta Sydänmaalaisissa miljöö jää lopulta mielestäni hieman etäiseksi. On maatiloja päärakennuksineen, mutta maaseutu jää silti jotenkin taka-alalle eikä ydinkeskustan raittikaan oikein sykähdytä. Odotin miljööltä aika paljon, mutta en saanut oikein mitään. Henkilöhahmot sen sijaan olivat ehkä hieman parempia, mutta heitäkin oli keskiössä kovin monta. Samin ja Paulan vaiheisiin toki paneuduttiin eniten, ja he ne varsinaiset päähenkilöt olivatkin.

Sydänmaalaiset ei ole kovin pitkä kirja, mutta siihen on saatu mahdutettua monenlaista, eikä se välttämättä ole hyvä juttu. Seksuaalinen etsikkoaika, ahdasmielisyys, maaseudun uusi murros ja tilallisen työn vaativuus, ilmastonmuutos ja ideologiat sekä vähän joka nurkan takana lymyävä eroottisuus olivat hämmentävä yhdistelmä. En lopulta tiedä, mitä tämä kirja halusi sanoa. Varmaan viihdyttää joo, mutta jatkuvat ristiriidat eivät hirveästi viihdyttäneet ainakaan minua. Kuuntelin kuitenkin loppuun asti, sillä Jussi Vatanen on lukijana mainio.

maanantai 5. elokuuta 2024

Kipinöitä

Minna Suvanto: Kipinöitä
Saga Egmont 2023
lukija: Saara Lehtonen

Kuuntelin Minna Suvannon teoksen Kipinöitä vähän ekstemporee, kun kaipasin kuulokkeisiini äkkiä jotain kevyttä kuunneltavaa nurmikonleikkuuseuraksi. Kipinöitä täytti tuon tarpeen ja viihdyin  tarinan parissa ihan hyvin, vaikka ei tämä nyt kovin suuri elämys muuten ollut.

Kaupungin kulttuuritoimessa Tampereella työskentelevä Anna yrittää luovia työnsä, eskari-ikäisen Osku-poikansa ja Lapualla tyhjillään olevan lapsuudenkotinsa välillä sen minkä taitaa. Työhönsä hän on alkanut pikkuhiljaa leipiintyä ja elämänmuutos houkuttelisi, mutta Anna ei ehkä oikein itsekään tiedä mitä haluaisi tehdä tai missä asua. Äidin kuoleman jälkeen Annan tukiverkko on harventunut entisestään, mutta Lapualla olisi veljen perhe lähellä. 

Kipinöitä oli sellainen perustason ihan jees -viihdekirja. Aika paljon oli sinkoilua Tampereen ja Lapuan välillä, mikä välillä toi suorastaan tukalan tunteen kiireestä. Olen huomannut, että minulle tulee herkästi sellainen tunne, jos hahmot liikkuvat tiiviissä tahdissa paikasta toiseen. Itse hahmot kuitenkin olivat varsin kivoja ja miljöökin monin paikoin kotoisan tuntuinen, etenkin Annan kotitalo Lapualla oli kuvattu viihtyisästi.

sunnuntai 4. elokuuta 2024

The Reappearance of Rachel Price

Holly Jackson: The Reappearance of Rachel Price
HarperCollins UK 2024
äänikirjan lukija: Sophie Amoss

Jos olet lukenut Kiltin tytön murhaopas -sarjan ja pitänyt siitä, tulet aivan varmasti pitämään Holly Jacksonin uusimmasta trilleristä The Reappearance of Rachel Price. Tätä ei ole vielä suomennettu, joten kuuntelin tämän englanninkielisenä äänikirjana, kun kesätyöntekijämme tätä ensin minulle niin kehui.

Bel Pricen äiti Rachel katosi jälkiä jättämättä 16 vuotta sitten, kun Bel oli vielä ihan pieni. Poliisi ei koskaan saanut selville, mitä Rachelille oikein tapahtui. Mysteeriksi jäänyt katoaminen on aina heittänyt varjon Pricen perheen päälle. Oman painolastinsa tuo se, että Bel oli ainoa silminnäkijä, mutta vielä niin pieni, että ei osannut kertoa mitä oikein tapahtui.

Pricen perhe on vuosien ajan pyrkinyt elämään mahdollisimman normaalia elämää ja pitänyt matalaa profiilia. Tapaus nousee uudelleen laajan yleisön huulille, kun Pricet suostuvat mukaan Rachelin tapauksesta kertovaan true crime -dokumenttiin. Bel odottaa vain kuvausten päättymistä, jotta elämä voisi jatkua kuten ennenkin. Hän ei juuri muista äitiään eikä hänellä ole paljoakaan sanottavaa. Kaikki mullistuu totaalisesti, kun kuolleeksi oletettu Rachel Price yllättäen palaa kotiin.

Miten kiinnostava ja koukuttava kirja! Perhesalaisuudet, Rachelin kertomus ja sen epäjohdonmukaisuudet sekä kannoilla kärkkyvät lehdistön edustajat muodostavat vyyhdin, joka kerta kaikkiaan vaatii selvittämistä. Bel on alusta asti suhtautunut äitinsä tarinaan skeptisesti, joten hän alkaa tehdä omia tutkimuksiaan aikeinaan paljastaa Rachelin huijaus. Hän löytää kuitenkin jotain paljon pahempaa kuin koskaan uskalsi kuvitellakaan.

Pidin siitä, miten jännitys oli rakennettu tähän tarinaan. Pientä ennalta-arvattavuutta tässä oli, sillä onnistuin arvaamaan osan olennaisimmista juonenkäänteistä, mutta en kuitenkaan kaikkea. Siksi jännitys pysyikin hyvin yllä loppuhuipennukseen asti. Dokumentin tekeminen oli minun mielestäni ehkä vähän ylimääräinen lisä, mutta silläkin oli tarinassa vahva funktionsa. Hieman ihan kirjan loppupuolella oli myös sellaisia tapahtumia, joita pidin epäuskottavina, ja tarinaa olisikin ollut varaa hieman lyhentää, mutta kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta tosi paljon. Juonisäikeet ja yksityiskohdat solmitaan tässä yhteen vähintäänkin yhtä taitavasti kuin Kiltin tytön murhaopas -sarjan päättäneessä romaanissa Kiltti tyttö, kohta kuollut.

Olen iloinen, että päätin kuunnella tämän kirjan nyt englanniksi, sillä lukijana Sophie Amoss on todella loistava ja monipuolinen. Henkilökohtaisesti oli myös pitkän ajan jälkeen ilahduttavaa todeta miten hyvin englanniksi kuunteleminen sujuu. Taidan tämän innoittamana kuunnella piakkoin myös Jacksonin Five Surviven.