Paholaisen luut

Reichs, Kathy: Paholaisen luut

327 s., WSOY 2012

suom. Anna Lönnroth

alkup. Devil Bones 2008

Minulla on ollut jo joitakin vuosia tapana lukea aina kesäisin ilmestyvä Kathy Reichsin dekkari. Olen lukenut hänen koko suomennetun tuotantonsa ja suosikkini on tähän mennessä ollut viime vuoden suomennos Pyhät luut. Paholaisen luut painii lähes samassa sarjassa.

Reichsin dekkareiden päähenkilö on Temperance Brennan, joka lienee monille tuttu myös Bones -nimisestä tv-sarjasta. Kirjojen Tempe on kuitenkin hieman erilainen taustoiltaan ja elämäntilanteeltaan kuin tv-sarjan, joten sarja ei ole saanut täysin vaikutteita kirjoista. Temperance Brennan on rikosantropologi, joka tutkii mahdollisien rikoksien uhrien luita ja jäännöksiä, joista ei enää voi tehdä ruumiinavausta.

Tavallisesti teoksissa Brennan suhaa Pohjois-Carolinan Charlotten ja Kanadan Quebecin väliä ja ratkoo rikoksia molemmissa paikoissa. Tämä teos sijoittuu kuitenkin vain ja ainostaan Charlotteen. Teos on sikäli erilainen, että se myös keskittyy enemmän tapaukseen eikä Brennanin omaan elämään. Myös kaikenlainen tieteellinen "höpinä" on vähentynyt, esimerkiksi numerokoodaukset jäänteiden kohdalla on jäänyt pois. Se helpottaa lukemista. Samoin Charlotteen sijoittuva teos ei sisällä ranskaksi kerrottuja tarkkoja tietoja Brennanin työpaikoista ja elinympäristöstä. Mielestäni sekin on positiivinen asia.

Dekkarin tapahtumat saavat alkunsa, kun putkimies törmää vanhan talon hylättyyn kellariin, josta löytyy ihmisen jäänteitä ja merkkejä jonkinlaisista riiteistä tai palvontamenoista. Brennan saa tapauksen selvitettäväkseen ja asiaan tuntuu kietoutuvan suurempi verkko kuin voisi kuvitellakaan.

Jälleen kerran Brennan paneutuu työhönsä täysin rinnoin ja tekee todella pitkiä työpäiviä (miten hän jaksaa vuodesta toiseen..?), jotta rikolliset saataisiin kiinni. Ja tietysti aina lopuksi tapahtumat ratkeavat ja syyllinen löytyy. Reichsin dekkareille on ominaista laajat rikosvyyhdet, jotka jotenkin liittyvät toisiinsa, joten syyllisiä voi olla useitakin.

Itse pidän Reichsin dekkareista, vaikka viime vuoteen saakka ne ovat olleet tavalla tai toisella puuduttavia. Tässä minua häiritsi muutamat kerronnalliset seikat, joiden uskon johtuvan suomennoksesta. Ensiksinkin nimi "Paholaisen luut" on hieman harhaanjohtava. Nyt kirjan luettuani laittaisin itse sille nimeksi jotakin muuta. Lisäksi on ärsyttävää, että Brennan muka välillä puhuu suoraan lukijalle, koska aikaisemmin niin ei ole ollut. Yritin mielessäni kääntää niitä kohtia englanniksi ja epäilen, että suomentaja on tulkinnut jotakin hieman väärin. Se on tunnelmaarikkovaa, että yhtäkkiä muka lukijalle puhutaan.

♠♠♠½