Jansson, Tove: Kesäkirja
143 s., WSOY 1973
suom. Kristiina Kivivuori
alkup. Sommarboken 1972
Olen lukenut Tove Janssonin Kesäkirjasta pelkästään myönteistä palautetta, mutta minulle tämä teos ei vain avautunut. En tiedä miksei, mutta jotenkin tuntuu etten saanut siitä mitään irti.
Teoskessa meri- ja saaristolaismaiseman kuvaus on kaunista ja rikasta ja tunnelma on hyvin luotu, mutta minuun se ei iskenyt. Olen aina ollut enemmänkin järvi- kuin meri-ihminen, joten en näe saaristolaiselämän auvoisuutta siinä valossa kuin joku muu voi sen nähdä. Vaikka kuvailu onkin kaunista ja lapsen ja isoäidin suhde kuvataan monivivahteisesti, en silti koe sitä mitenkään syvällisesti. Vaikka he puhuvatkin vakavistakin asioista, minusta heidän keskustelunsa loppujen lopuksi ovat hyvin pintapuolisia.
Yhdessä kappaleessa koin sellaisen "vau-efektin", että ymmärsin rahtusen siitä miksi kirjaa kehutaan. Kyseinen kappale on "Onkimatoja ynnä muita" ja se jotenkin sai minut ajattelemaan heidän keskustelujaan. Muuten pidän teosta sangen ylimalkaisena jopa siinä määrin, että en oikein tiedä mitä siitä sanoisin. Taidanpa siis sulkea sanaisen arkkuni nyt!
♠♠
Minä odotan kovasti, että ehdin tämän lukea! Kiva lukea ei-niin-ihastunutkin arvio tästä, niin osaa taas laskea tämän sellaiselle tasolle, ettei odota ihan ihmeitä :D
VastaaPoistaMulla on ilmeisesti taipumusta näihin ei-niin-ihastuneisiin ajatuksiin suosituista/tykätyistä teoksista. :D Olisinpa itsekin saanut lukea tällaisen "tasoittavan" arvion. :D
Poista