Kesytön

Rouhiainen, Elina: Kesytön - Susiraja 1

425 s., Tammi 2012

Kesytön on paitsi Elina Rouhiaisen esikoisteos myös Susiraja -sarjan avausosa. Minulla oli jonkin verran ennakkoluuloja tätä teosta kohtaan ja odotinkin jonkinlaista Twilight-kopiota. (Twilighteissa ei sinänsä ole mitään vikaa, niistä vain puhutaan liikaa nykyään.) Onneksi Rouhiainen oli pystynyt luomaan tarinalle oman maailmansa, vaikka tokihan joitankin pieniä samankaltaisuuksia voi havaita.

Teosken päähenkilö on 17-vuotias taiteilijalupaus Raisa Oja. Hän on Kallion kasvatti ja hänen ainoa perheenjäsenensä on äiti, joka kuolee yllättäen. Tällöin kuvaan astuu tuntematon Jaska-eno, joka ottaa Raisan asumaan luokseen Hukkavaaraan. Kummallisuudet eivät rajoitu pelkästään enon äkilliseen olemassaoloon.

Suoraan voidaan sanoa, että Hukkavaara on ihmissusien kylä, takakansitekstikin sen jo paljastaa. En oikein osaa päättää onko se hyvä vai huono asia, että takakansi paljastaa liikaa. Minun lukukokemukseeni sillä ei loppujen lopuksi ollut kovin suurta vaikutusta. En edes pohtinut koko asiaa, ennen kuin luin Kirjaston kummituksen arvion. Ehkä asia haluttiin paljastaa heti ja tuoda esiin se, että kyseessä ei ole mikään uusi vampyyritarina vaan jotain erilaista.

Laumanjohtajan poika, tuleva alfa Mikael rakastuu Raisaan ja päinvastoin, mutta nuorten välillä on monta estettä: ihmissusien perinteet, Mikaelin ihmissusityttöystävä ja tämän perhe, laumahierarkia ja niin edelleen. Teos jää sellaiseen tilanteeseen, että jatkoa ehdottomasti kaivataan.

On hienoa, että Rouhiainen on rohkeasti ottanut teokseensa yliluonnolliseksi elementiksi ihmissudet, sillä siinä on minun nähdäkseni riskinsä: Twilightien jälkeen vampyyrit ovat olleet in ja se seikka saattaisi vaikuttaa Kesyttömän suosioon. Ihmissudet kuitenkin sopivat paremmin suomalaiseen "erämaamaisemaan" ja ovat susien muodossa kuitenkin suomalaisempia kuin vaikkapa vampyyrit.

Rouhiainen osaa kuljettaa tarinaa, mutta jotenkin minua häiritsee teoksessa yksi asia: tekstin kirjavuus. Tarkoitan sitä, että välillä teksti on jotenkin "aikuisempaa" ja suunnattu vähän "vanhemmalle" lukijalle, välillä teksti taas tuntuu olevan suunnattu nimenomaan yläasteikäiselle. Yksi ja sama linja olisi jotenkin parempi. En tiedä ovatko muut huomanneet mitään tällaista, mutta mielestäni se on nähtävissä melko selkeästikin.

♠♠♠♠