Paloniemi, Milla: Kiroileva siili
79 s., Otava 2007, 4. p.
Paloniemi, M: Kiroileva siili 2
79s., Otava 2008
Paloniemi, M: Kiroileva siili 3
95 s., Otava 2009
Tässäpä tulee kaikkien aikojen ensimmäinen sarjakuvapostaukseni! Päätin lukea kolme ensimmäistä Kiroileva siili -albumia, koska olen aikaisemmin lukenut vain lehdessä ilmestyneitä strippejä. Pohojammaan murteella kirjoitettu siilisarjakuva tehoaa minuun, olenhan itsekin alueelta kotoisin. Pidän kuitenkin enemmän Paloniemen Tassutellen -sarjakuvasta, josta tosin on olemassa vain yksi albumi.
Kiroileva siili on luultavasti miltei kaikkien suomalaisten tietoisuudessa, sillä siitä on tullut todellinen brändi: on pussilakanaa, peflettiä, puskuritarraa, mukia, kassia ynnä muuta ynnä muuta. Itselläni on autossa takalasissa Kiroileva siili -tarra: "Ei tartte päälle ajaa PRKLE". Siilissä on asennetta, mikä tehoaa moniin.
Albumeissa seikkaileva kiroileva siili laukoo totuuksia, ajautuu kaupunkiin, saa tyttöystävän ja tietysti kiroilee. Minusta jossakin kohtaa menee se raja yli, ettei siilin kiroilu ole enää oikeastaan mitenkään huvittavaakaan, minua lähinnä huvittaa siilin elämänkuvaus sarjakuvan keinoin. Kiroilevan siilin elämänasenne on hauska, ja aina hänelle sattuu ja tapahtuu jotakin koomista. Suosikkisiilini on kuitenkin hieman ääliö Antti, joka on egyptiläinen pitkäkorvasiili. Hahmo on hyvin sympaattinen. :)
En oikein osaa vielä kirjoittaa sarjakuvasta mitään, mutta kaiken kaikkiaan siis siilisarjakuvat ovat hauskoja ja hahmot hyvin eläväisiä: yksikertaisesti piirretyt hahmot osoittautuvat ilmeikkäisiksi ja monivivahteisiksi. Jokainen siili on huolitellusti piirretty ja jokaisella on omat luonteenominaisuutensa.
♠♠♠♠
Hyvähän sun ensimmäisestä sarjakuvapostauksesta tuli! :) Munkin pitäis varmaa sukeltaa sarjakuvien ihmeelliseen maailmaan. :D
VastaaPoistaKiitos! :D Suosittelen kyllä tutustumaan sarjakuviin, vaikka itsekin luen ja lainaan niitä toooosi harvoin. :P
Poista