perjantai 25. marraskuuta 2016

Vakooja

Paulo Coelho: Vakooja
190 s., Bazar 2016
alkup. A Espiã, 2016
suom. Jarna Piippo ja Sanna Pernu

Paulo Coelho on kirjailija, josta minulle on kehkeytynyt vanhoja mielipiteitä kahden kirjan perusteella. Yksinkertaistaen voin sanoa, että noiden kahden kirjan (Veronika päättää kuolla ja Alkemisti) perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Coelho on liian filosofista ja taiteellista kirjallisuutta minulle. Nyt kuitenkin Coelhon tuorein teos Vakooja herätti aiheensa puolesta mielenkiintoni ja päätin lukea kirjan ja yrittää sulkea pois aikaisemmat mielipiteeni Coelhosta. Tsemppiä sain Järjellä ja tunteella ja Ullan luetut kirjat -blogeista, joissa kummassakin todettiin, että tämä ei ole tyypillisintä Coelhoa - mikä helpotus minulle!

Vakooja kertoo Mata Harista (1876-1917), joka oli oikealta nimeltään Margaretha Zelle. Olin kuullut aikaisemmmin nimen Mata Hari, mutta minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä kuka hän oli naisiaan. Paulo Coelho on kirjoittanut hänen tarinansa kaunokirjalliseen muotoon ja korostaa, että tämä teos ei yritä olla Mata Harin elämäkerta. Teosta kirjoittaessaan Coelho on siis käyttänyt kirjailijan vapauksia, mutta mielestäni tästä saa kuitenkin hyvän käsityksen siitä millainen nainen Mata Hari oli tai millaisena hänet ainakin nähtiin.

Mata Hari oli vapaa nainen, joka teki mitä tahtoi ja eli häpeämättömän loistokkaasti varakkaiden rakastajiensa turvin. Hänellä oli suhteita arvostettuihin henkilöihin, joskaan ei järin julkisesti. Tunnetuksi hän tuli rohkeista tanssiesityksistään, joita voisi kuvailla striptease-esitysten edeltäjiksi. Mata Hari janosi huomiota ja teki itsestään numeron, mikä koitui lopulta hänelle tappioksi. Häntä syytettiin vakoilusta vihollisen hyväksi ja lopulta tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. 

Mutta miten Margaretha Zellestä tuli Mata Hari, joka herätti jos jonkinlaisia tunteita? Ja kuka Mata Hari oikein loppujen lopuksi oli? Näistä asioista Coelho esittää tulkintansa tässä teoksessa, joka osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Teos oli mielestäni sujuvalukuinen ja tiivis paketti, jonka päähenkilö piirtyi vahvasti esiin. Olen tyytyväinen siihen, että luin minua kiinnostavan kirjan, vaikka kirjailijasta en erityisemmin pidäkään. Tässä kirjassa todella ei ollut niin paljon filosofista pohdintaa ja muuta taiteellista vääntöä, josta en ole miehen tuotannossa pitänyt. Siksi uskallankin suositella tätä niillekin, joita Coelho ei ole aikaisemmin oikein miellyttänyt.

♠♠♠♠

6 kommenttia:

  1. Jaaha, tähän siis ehdottomasti ehkä. Olen kirjastossa silmäillyt Coelhon tuotantoa ja todennut liian haastavaksi tekstiksi useimmiten vallitsevaan lukufiilikseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Coelhoon haluaa tutustua, mutta vierastaa miehen tuotannon "päälinjaa", niin tätä suosittelen sitten kyllä jo ihan päähenkilön kiinnostavuudenkin takia.

      Poista
  2. Olen lukenut jonkin verran Coelhoja ja tunnen hänen maineensa. Mata Hari oli ihan jännä lukea, en tiennyt oikein mitään. Nimi oli tuttu, mutta siinäpä se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielipiteeni Coelhosta muuttui nyt vähän myönteisemmäksi kuin aiemmin, mutta tuskin tulen lukemaan lisää Coelhoa edes tämän innoittamana. :) Tämä oli kuitenkin minulle taas hyvä esimerkki siitä, että ensisijaisesti pitäisi miettiä yksittäistä teosta kuin kirjailijaa, kun luettavaa etsii.

      Poista
  3. Coelho ei ole oikein koskaan kiinnostanut, vaikka luultavasti tulen ainakin yhden hänen kirjansa joskus lukemaan, eli pieni orastava kiinnostus kuitenkin on. Ehkä se johtuu siitä, että nimen kuulee niin usein. :D Lopputoteamuksesi myötä tämä kuulostaa ihan varteenotettavalta, luulen vain että hetki menee ennen kuin Coelhoon kuitenkaan tartun.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä kuunnella itseään, kun luettavaa valitsee. Itsestäni tuntuu, että olen liian usein ottanut luettavakseni jonkin kirjan siten, että sitä on muualla kehuttu mutta minua itseäni se ei ole juuuri kiinnostanut. Olen ikään kuin kokenut jonkinlaista ryhmäpainetta. Ja usein olen orjallisesti päättänyt lukea jonkin kirjan, kun olen lukenut aiemmatkin, vaikka uusin teos ei olisikaan kiinnostanut yhtään. Olen päättänyt opetella tuosta tavasta ulos ja lukea vain niitä kirjoja, jotka oikeasti juuri sillä hetkellä kiinnostavat! :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.