Onnen koukkuja

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

163 s., WSOY 2013

alkup. La liste des mes envies, 2012

suom. Leena Leinonen

kansi: Marianna Corrénte

 

Kirjallisuuspiirissämme on nyt syksyn mittaan ollut teemana eri maat. Japanin ja Venäjän jälkeen vuorossa on nyt ranskalainen kirjallisuus ja minä päätin lukea Delacourtin Onnen koukkuja. Sain tästä kirjasta jo viime syksynä kiinnostavan vinkin ja olen siitä lähtien ajatellut tämän joskus lukevani, joten nyt tartuin tuumasta toimeen. Minulla on kesken myös toinen ranskalainen kirja, mutta sitä en enää ehdi lukemaan loppuun huomiseen kokoontumiseen mennessä. Siitä kirjoitan kuitenkin blogiini myöhemmin, nyt on Onnen koukkujen vuoro.

 

Kirja kertoo 47-vuotiaasta Jocelynesta, joka pyörittää omaa käsityötarvikekauppaa ja on tyytyväinen elämäänsä sellaisenaan, kunnes kaiken mullistaa 18 miljoonan euron lottovoitto. Eikä Jocelyne yleensä edes lottoa! Harkitsevainen Jocelyne alkaa pohtia voittamansa rahasumman vaikutuksia, kuten sitä katoaako elämästä ja uusien asioiden hankkimisesta tai matkustelusta hohto, jos aina voi hankkia kaiken heti, eikä hän mene heti nostamaan voittosummaansa tililleen.

 

Jocelyne miettii seesteistä, jo parikymmentä vuotta kestänyttä avioliittoaan Jocelynin kanssa. Hän miettii oman pienen putiikkinsa tuomaa iloa. Ja hän miettii aivoinfarktin saanutta isäänsä, jonka muisti nollaantuu kuuden minuutin välein ja hän kysyy tyttäreltään "kuka sinä olet?". Rahalla ei saa kaikkea, ei esimerkiksi pyyhittyä pois infarktin jälkiä, Jocelyne pohtii. Tuoko raha onnea? Miten häneen suhtauduttaisiin, kun kaikki kuulisivat voitosta? Ja mitä kaikkea hän oikein voisikaan ostaa tai antaa aikuisiksi varttuneille lapsilleen? Jocelyne tekee listoja tarvitsemistaan asioista, niistä asioista jotka hän haluaisi ja niistä jotka ovat ihan hulluja mielitekoja. Jocelynen harkitessa siirtoaan joku muu tekee ratkaisun hänen puolestaan. Kovin hauras on onni.

 

Minä luin tämän kirjan niin kuin kansiliepeessä vinkattiin: tein ensin omat listani samoin otsikoin kuin Jocelyne. Lukemisen jälkeen olisi pitänyt vielä tehdä viimeinen lista, johon ilmeisesti koottaisiin ne asiat, jotka edelleen kokisin kolmelta muulta listalta merkityksellisiksi. En kuitenkaan ryhtynyt tekemään viimeistä listaa, sillä alkuperäisetkin listani olivat hyvin maltillisia ja rationaalisiakin, sillä esimerkiksi hullujen mielitekojen listalle päätyi vain kaksi asiaa. Ilmeisesti kirjan luettuaan lukijan olisi kai tarkoitus alkaa pohtimaan todellisuudessa merkityksellisiä asioita ja jättää raha kokonaan pois mielestä. Minä en alkanut pohtimaan mitään erityistä, joten ehkä en nyt ole hieno ja "mammonan vallasta" vapautunut sielu, mutta pidin tätä teosta kyllä muuten ajatuksia herättävänä ja kiinnostavana. Voin ihan hyvin pohtia elämän merkittäviä asioita muuttamatta mitään kolmella listallani.

 

Onnen koukkuja on nopealukuinen kirja, jossa on kyllä pysähtymisen ja pohtimisenkin paikkoja. Jocelyne vaikuttaa mukavalta naiselta ja hänen pohdintojaan on mielenkiintoista lukea. Jocelynen mukavuus tekee vieläkin ikävämmäksi kestää sen, että joku muu päättää hänen puolestaan ja tahraa kaiken sen, mitä Jocelyne on mielestään vaalinut kalleimpana aarteenaan. Raha on asia joka puhuttaa, joten siinä mielessä tämä oli kiinnostava kirja, joskaan ei mielestäni tuonut mitään uutta näkökulmaa. Vaan eihän aina tarvitsekaan löytää mitään uutta viihtyäkseen silti tarinan parissa.

 

♠♠♠♠