Tappava säde

Leena Lehtolainen: Tappava säde

10 cd-levyä, 9 h 47 min

Tammen äänikirja 2003

lukija: Erja Manto

Jälleen kerran on vuorossa yhden työmatkojani täyttäneen äänikirjan esittely. Tällä kertaa lainasin Leena Lehtolaisen Tappavan säteen, jonka takakannen vähän puolihuolimattomasti lukaisin ja kuvittelin kyseessä olevan yksi Maria Kallio -dekkareista. Näin ei kuitenkaan ollut ja Kallio esiintyy teoksessa vain sivuosassa, mutta mielestäni tämä oli kyllä virkistävä kuuntelukokemus ja viihdyin tämän teoksen parissa ihan yhtä hyvin kuin Maria Kallio -äänikirjojenkin.

Tappavan säteen päähenkilö on 35-vuotias sosiaalityöntekijä Säde Vasara. Hän työskentelee turvakodissa, johon hakeutuu perheväkivaltaa kokeneita naisia. Säde on varsin omistautunut työlleen, mutta myös silmäpuoli Sulo-kissa ja kuoroharjoitukset rytmittävät hänen arkeaan. Säde on aina ollut hiljainen, taustalla pysyttelevä ja muita tukeva persoona, mutta nyt kaikki muuttuu. Hänen silmänsä avautuvat, kun yksi turvakodin asiakkaista menehtyy perheväkivallan seurauksena, ja se saa hänet kyseenalaistamaan työpaikkansa toimintatavat ja aloittamaan oman kapinansa, joka ei paljon rajoja tunne. Säde nimittäin kokee, että hänellä ei ole mitään menetettävää, joten yhtä hyvin hän voi yrittää jopa kyseenalaisin keinoin auttaa asiakkaitaan.

Mielestäni Säde Vasara on mielenkiintoinen henkilöhahmo, sillä hän muuttuu teoksen edetessä paljon. Alussa Säde on tasainen ja muiden sanelemiin sääntöihin mukautuva, mutta sitten hänestä kehkeytyy todella lujatahtoinen ja rohkea oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleva nainen, joka ei tunnu pelkäävän mitään. Jossain vaiheessa hieman aavistelinkin mistä hänen pelottomuutensa saattaisi johtua ja osuin kuin osuinkin oikeaan. Säde on kuitenkin yllätyksellinen hahmo, enkä oikein osaa sanoa pidänkö hänestä vai en. Säde onkin melko kahtiajakoinen tyyppi, sillä toisaalta hän on kipunoivan rohkea ja toisaalta taas surkuteltavan arka. Ainakin minun oli vaikea muodostaa hänestä tarkkaa mielipidettä, mikä on taas yhteistä Säteen ja Maria Kallion hahmoille.

Tappava säde osoittautui yhtä hyvin otteessaan pitäväksi teokseksi kuin Maria Kalliosta kertovat dekkarit. Oli virkistävää vaihteeksi kuunnella jokin sellainen dekkari, jossa tapahtumia tarkastellaan jostain muusta kuin poliisin näkökulmasta, ja mielestäni tästä teoksesta välittyikin hyvin sellainen eräänlainen voimattomuus, jota virkavaltaan kuulumaton saattaa kokea vaikeissa paikoissa. Teoksen aihe olikin mielestäni jotenkin raskaampi kuin aikaisemmin lukemani/kuuntelemani Lehtolaisen kirjat ja vaikutelmaa tuntui tehostavan entisestään se, että tällä kertaa poliisi oli sivuroolissa. Kyllä tämä taattua Lehtolaista on, joten tutustukaa ihmeessä!

♠♠♠♠