maanantai 30. toukokuuta 2016

Veren vimma

Leena Lehtolainen: Veren vimma
10 cd-levyä, 11 h 27 min
BTJ/Tammi 2014
alkuteos julkaistu 2003
lukija: Krista Putkonen-Örn 

Ja taas ollaan Leena Lehtolaisen ja Maria Kallion matkassa, kuinkas muuten! Tällä kertaa vuoronsa sai Veren vimma, jossa setvitään paitsi toimittajan murhaa myös melko runsaasti Marian kotioloja ja avioliittoa, sillä uudet asumisjärjestelyt ja pikkulapsiperheen arjen sovittaminen murhatutkimusten selvittämiseen ei ole aina kovinkaan helppoa. Veren vimma on kahdeksas Maria Kalliosta kertova dekkari.

Marialla riittää siis kiirettä niin töissä kuin kotonakin. Perhe on muuttanut omakotitalosta kerrostalokolmioon eikä paikka miellytä sen enempää Mariaa kuin Anttiakaan. Asumisratkaisu hiertää arkea eikä asioita helpota se, että usein Antti on se, joka joutuu joustamaan, kun Marian työ rikospoliisissa ei katso juuri aikaa eikä paikkaa. Lapset Iida ja Taneli ovat kumpikin alle kouluikäisiä, ja Maria kokeekin välillä ettei riitä kaikkiin rooleihinsa: äidin-, vaimon- ja poliisinrooleihin.

Joustamista Antilta todellakin vaaditaan, kun Maria työtovereineen saa tutkittavakseen toimittaja Annukka Hackmanin murhan. Hackman on löydetty ammuttuna Humaljärveltä eikä syyllinen ota löytyäkseen. Motiiveja tuntuisi olevan monillakin, eikä Marian jaoksen sisäisistä kiistoista johtuen työ etene kuten hän toivoisi. Keskiöön nousee kuitenkin rallikuski Sasha Smedsin perhe, sillä Hackman valmisteli juuri elämäkertaa Sashasta eikä hän tunnetusti kaihtanut keinoja materiaalia kerätessään.

Mielestäni tämä teos ei vimmaisasta nimestään huolimatta ollut niin jännittävä ja kiinnostava kuin useimmat muut Lehtolaisen dekkarit. Marian elämästä on tässä teoksessa tullut jotenkin tasaisempaa, ja Mariasta itsestään tuntuu suurin kipinä haihtuneen pois, kun lapsiperhearki ja työ vievät voimia. Myöskään Marian nyt tutkima tapaus ei ollut mielestäni ihan niin koukuttavasti rakennettu kuin jotkin muut, mutta lopussa kyllä lukija saa ajattelemisen aihetta mm. siitä, miten voimakas voi suojeluvietti ja rakkaus olla. Tämän kirjan loppuratkaisussa olin muuten kovasti iloinen siitä, että tällä kertaa Maria ei hurjapäisyyttään joutunut mihinkään suureen vaaraan - äitiys on siis selkeästi tuonut hänelle malttia!

♠♠♠

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.